United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hetken perästä oli myöskin Helka joukossa, ja kaikki kuuntelivat tarkkuudella Amanda Kerfstedtin kertomuksia "Pienokaiset ja suuret", joita äiti luki ääneensä. Lapset olivat niin ihastuneet kertomuksen "pienokaisiin", että he unhottivat koko sade-ilman, ja aamupäivä kului kuten uni.

Mutta nyt painoi uni Heikin silmiä enemmän kuin koskaan ennen. Hänen oli vaikea pysyä taka-istuimellaan. Hän oli, pysyäksensä valveella, asettaunut istumaan niin, että aina kuin hän nukahti, hänen päänsä kävi kääsien laitaan. Siinä erkausi tie valtatiestä Koivikkoon, kapteenin entiseen asumaan. Siinä, tien syrjässä, oli kanto, jonka päälle joku oli heittänyt valkoisen rievun.

Kyllä minä sen pian sieltä lähetän menemään. Ah, mitä näen minä! Onko se mahdollista! Tyyne! Tyyne. Kalle. KALLE. Yksin, yksin. Tule sisään, tule sisään! TYYNE. En uskalla jos joku näkisi. KALLE. Ei meitä kukaan näe, tule nyt kauppias on poissa. TYYNE. Tiedän sen, mutta KALLE. Kas niin! Sinun täytyy! Minä näin juuri unta, että tulit tänne minun luokseni. Ja uni heti toteutui!

Suotta olivat vanhemmat valvoneet onnettoman lapsen vuoteen ääressä; uni alkoi raskaasti heitä painaa, ja tuskin he olivat ummistaneet silmänsä, kun noita-akka jo tuli uudestaan ja vei tytön hornaan.

Jopa joutuvi unonen, Sinne saapuvi simainen Välkkyvissä vaattehissa, Perhon lailla liihytellen, Vaan ei vielä tohtinunna Uron silmille aleta Ennen huomenen hämyä, Aamukoiton alkamista. Unta sääkset säikytteli, Kaislat pistävät pelotti, Enemmin peto pelotti Kaisloissa kahahteleva; Uni jo kaukoa kavahti Vainomiehien melua, Mutta kaikkia kovemmin Toldin huolta haikeata.

Sitten hän riisuutui, katsoi kerran peiliin, sammutti tulen ja heittäytyi sänkyyn. Hän nukkui pian, mutta heräsi kohta kiljahtaen. Hänen editseen oli unissa kulkenut kaksi kiiluvaa silmää. Mutta kun hän oli kynttilän sytyttänyt, tuli rauhallinen uni. Oooo!

Me teemme sille maalle pienen talon, kuten Auno oli esitellyt... Viimein tuntui hieman raukaisevan, ja kohta sammuivat ajatukset kuin riutuva tuli. Uni oli voittanut.

"Ei tuo vielä, vaan ehkä se sieltä toimiaa; ei sillä ainakaan uni ole enää ristinä, hyvin näkyivät valkeaiset silmistä ympäri terästen. Taitaa se olla sentään vihasta miestä... Arvelin minä sanoa kuin entinen mies papille, että: pidä koiras kiinni", jaaritti Ylitalon isäntä ja katseli kintaitaan kuten ainakin lähtöön valmistautuja.

Minä en voi ajatella häntä muuksi, kuin semmoiseksi, joka on levossa. Eräänä yönä hänen kuolemansa jälkeen minulla oli uni, jossa näin hänen astuvan taivaasen. Minä näin hänen valkoisessa hameessa ja hunnussa verkalleen nousevan ylös kaupungin portille.

Minä, sorian karjan kaitsija, olin itse vielä soriampi. Menalcas. Laulusi, jumalallinen runoilia, on minulle sama, kun uni nurmikossa on väsyneille, sama, kun janon sammutus päivän helteessä hyppivän ojan maajaalla vedellä. Etkä ole ainoastaan huilun taidossa, vaan ääneltäsiki mestarisi vertainen. Onnellinen nuorukainen! Nyt olet toinen hänestä.