United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sähköttäkää vain minulle, ja minä lähetän omat laivani teitä täältä noutamaan! Kiitos sinulle! Eläköön Matti Kariniemi! Juodessamme hän heltyi, tuli lyyrilliseksi, itkikin lähtöään, mutta iloitsi siitä samassa silmänräpäyksessä. Voi, hyvät veljet, kun minä olen onnellinen! Antakaa minun syleillä teitä kaikkia! Te olette ainoat, joita minä tulen kaipaamaan.
"Tule tänne kunniallinen rehti kumppani, että saan syleillä ja kiittää sinua jaloudestasi!" huusi Risto sängystänsä. Kumppanit syleilivät toisiansa ilokyynel silmin. "Jakakaamme riemut ja murheet keskenämme tästä lähtien niinkuin tähänkin saakka olemme tehneet!" lausui Risto. "Niin teemmekin, ole varma siitä!" vastasi Olli. Nyt lähtivät herrat matkalle.
"Terve tultuasi isänmaahan, Leo!" lausui hän sydämellisesti. "Oli suuri Jumalan armo, että me kerran vielä saimme nähdä sen jälleen. Kuinka äitisi on riemuitseva, kun hän taas saa syleillä kauvan kaivattua poikaansa!" "Totta tosiansa, Martti!" vastasi Leo, ja hänen äänensä vavahti ilosta. "Entä Vilho!
Hän istui hievahtamatta paikallaan, kirje sylissään, sillä hän arvasi hyvin tuon naisen viekkauden, joka lakkaamatta oli pitänyt käsissään hänen poikaansa laskematta häntä kertaakaan hänen luokseen ja joka odotti vain sitä hetkeä, jolloin vanha, epätoivoon joutunut äiti, voimatta enää kauemmin vastustaa haluaan saada syleillä lastaan, oli tullut niin heikoksi, että suostui kaikkeen.
VOITTO. Kolme! Voi, nyt tuho tuli. VOITTO. Hä, hurrah! Nyt iloitaan! Voi kovaa onnea! Voi onnettomuutta! Nyt olen vapaa, vapaa kuin taivaan lintu, vaimoväen pauloista irti jo päässyt! Hei! hurrah! Kolmas kohtaus. Edelliset. Mikä meteli täällä on? Voitto, oletko pyöräpäinen? Saanko syleillä, saanko suudella? Minä olen onnellisin auringon alla! SANNA. Päästätkö irti sinä tuulen tuoma!
Hän synkistyi sitten aina vasta myöhemmin, kun toisen naisen muisto rupesi häntä toisen läsnä-ollessa vaivaamaan ja hän tuli omaa pulmallista asemaansa lähemmin tuumineeksi. Nyt hän olisi tahtonut syleillä koko maailmaa! Itse hotellin ovenvartia sai häneltä ystävällisen pään-nyykähdyksen. Tällä olikin hänelle jotakin asiaa.
Parooni L. joi punssia kotiväen kanssa, kunnes se nousi hänelle päähän; Louisen viisaat nuhteet olivat vesipisaroita siihen tuleen. Henrik oli ylevän iloinen. Hänen säihkyvät silmänsä ja eloisan kaunis päänsä muistuttivat Apolloa. «Mihin ovat nyt synkät aavistuksesi joutuneet, Henrik?» kysyi Leonore hellästi ja iloisesti, «näytäthän siltä että voisit syleillä jopa Stjernhökiäkin!»
"Juho veli," sanoi Katariina rouva, sittenkuin kaikki olivat istuutuneet kanssa-puhetta varten, "me olimme toivoneet taasen saada nähdä ja syleillä kaikkia rakkaitamme tuolla isänmaassamme, mutta sinun kertomuksiesi mukaan, täytyy meidän vielä olla sitä iloa paitsi. Vuosia on kulunut ja kuluu ehkä vieläkin, ennenkuin saan heitä kuulla.
Riemastuneena hän syöksähti ystäviänsä vastaan saaden tuskin kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan. Engelbert ojensi äänetönnä hänelle kätensä. Mutta kun Boleslav tahtoi häntä syleillä, vältti hän sen.
Hän ei ollut huomaavinaan heitä, mutta kuuli sanottavan: Eikö se ole saakelin siro poika ... katso nyt tuota hienoa profiilia... Ja häntä itseään he lasilla tervehtivät ja sanoivat kaikkien kuullen: Antti! Terve mieheen! Me sanottiin täällä sinusta, että siin' on mies, josta tehdään ensi vuosijuhlaan marsalkka. Kuinka herttaisia miehiä ne olivat! Hänen olisi tehnyt mieli syleillä heitä.