United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
ONNEN HERRA. Minä menen naimisiin. TOINEN MERIMIES. Onnea ja menestystä! Kapteeni Rambergin kauniille morsiamelle hurratkaa? Joukko hurraa innokkaasti ja hajaantuu. Onnen miehet menevät hurraamaan Varjakalle, joka on jäänyt seisomaan makasiinin portaille, ja joitakin heistä jää puhelemaan Varjakan kanssa.
Siinä on iloisia poikia! Mischka. Starova rebjata! Juhana. Terve tulleita, terve tulleita! Wasjka. Mitkä pidot teillä täällä on? Matti. Illanistujaiset. Mischka. Sto takkoi? Wasjka. Mitkä ne ovat? Matti. Tytöt ovat kokoontuneet tänne morsiamelle myötäjäisvaatteita ompelemaan ja me, pojat, teemme heille seuraa. Wasjka. Aa! Vetscherinka. Matti. No, niin justiin! Juhana.
Syleillen tarttui Yrjö uudelleen Katriin, mutta tämä töytäsi hänet inholla luotaan ja silmäili häntä ylenkatseella. Sinä olet kehno mies, Yrjö, lausui hän vihaisesti. Niilo ei koskaan olisi sinun eikä kenenkään morsiamelle tehnyt sitä, kuin sinä minulle. Mutta minäpä rakastan sinua, Katri rakastan sua hurjasti, sinä ihana, suloinen tyttö. Mitä huolit Niilosta, tuosta köyhästä mökkiläisestä.
Tytön kyyneleet pehmensivät Antin sydämen, ja hän sanoi: "Noh, jääköön nyt kaikki unhotuksiin, ihmisiä olemme kaikki, mutta pahasti olette erehtyneet." Kihlajaisia juotiin vielä samana iltana ja lahjat annettiin morsiamelle, joka sydämestään kiitti Jumalata tästä onnellisesta tapauksesta, ja Tahvo näkyi olevan aivan tyytyväinen.
"Mutta minä poimin vielä hiukan kukkia", sanoi hän nousten ylös. Arria oli hetken ääneti. "Eikö merikreivi ole vielä täällä? Luulin kuulleeni hänen kirkkaan äänensä." Mirjam punastui hiukan. "Nämä eivät ole Totilalle", sanoi hän sitten levollisesti, "vaan hänelle". "Kenelle?" "Totilan morsiamelle. Näin hänet tänään ensi kerran. Hän on hyvin kaunis. Minä annan hänelle ruusuja."
"Lopuksi hän ärjäisi raivoissaan morsiamelle, että hänen oli heti paikalla lakattava itkemästä, tultava hänen puolelleen laivaa ja vanhan merimiestavan mukaan kun häät vietettiin laivalla katkaista ankkuriköysi kirveellä, jota hän jo piti kädessään. "Zoe totteli ja riistäytyi isänsä syleilystä.
Teeskennellen surua ja tuskaa seisoi Hanno Rechberg uhrinsa verisen ruumiin vieressä ja päästi häneltä Bertan antaman verisen vyön, voidaksensa antaa sen morsiamelle, ilmoittaessaan hänelle sulhasen kuolemaa. Häijysti hymyillen ratsasti hän pois ja muutamat toverit kantoivat kuolevaisen lähellä olevaan asuntoon.
Jo siitä on apua, että hän paljastaa pelkoni, ja kuinka paljon enemmän sitten hänen valaisevista opetuksistansa ja neuvoistansa. Raskaaksi tulee hänestä erota, mutta hän on saanut isäni ja äitini suostumuksen naida minut, sitten kuin hän on tehnyt muutamia lähetysmatkoja Amerikkaan. Mutta kun asiaa oikein ajattelen, se ei tulekaan raskaammaksi minulle kuin merimiehen taikka sotamiehen morsiamelle.
Koko seudun väestö saapui juhlapuvussa kirkkoon, ja siellä ei löytynyt ainoatakaan, sen uskallamme varmaan sanoa, joka ei toivonut kaikkea hyvää morsiamelle. Tielle oli sirotettu kukkasia ja lehtiä; kylän nuoriso oli ollut ahkerassa työssä, löytyipä kunniaporttikin, jonka huipulla oli iso lippu, kirkon portaiden edustalla.
Luulitko huolet loppuvan? (Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkö luulit meiän neito, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt väheni, Tämän illan istumilla, Tämän aamun astumilla, Keskipäivän keikkumilla; Maata sinne vietäväsi, Unille otettavasi? Eip' on maata vieä'känä, Unille oteta'kana; Vasta valvoa pitävi, Vasta huolta hoivatahan, Ajatusta annetahan, Pannahan pahoa mieltä, Liikamieltä liitetähän. Kunis huiskit hunnutonna, Sinis huiskit huoletonna, Kunis liikuit liinatonna, Liikuit liioitta sanoitta;