United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aikooko hän vävypojaksi taloon, vai kuinka se on ymmärrettävä? FANNY. Ei, ei, muuten hän vaan, kun oli tutustunut isään ROUVA PENTTINEN. Elä narraa. Sinun tähtesi tulee, sano vaan suoraan. Meidän kesken puhuen, hän jo on papalta pyytänyt tytärtä. ROUVA LINDEMAN. Ooho? Sitten teillä vietetäänkin kait kihlajaisia tänä iltana? ROUVA PENTTINEN. Ei eihän sitä vielä tänä iltana.
MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän. Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika käski. Katrin ja ! Katrin ja pojan kihlajaiset! Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää. Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia.
Kapakka kiehui täynnä väkeä kuni muurahaiskeko. Oli siellä monta Juken tuttuakin, mikä oli tullut kellon vaihantaan, mikä saadakseen osan tuttavien harjakkaista, mikä itse ottamaan kapakan ryypyn, mikä lystikseen katsomaan sitä kapakan iloista meininkiä. Tuttavat kun vaan näkivät Juken, niin huusivat: »Onnea kihlaukselle» ja samassa manasivat kihlajaisia.
MIKKO. Miksi juuri tämän päivän? Niin heitähän kuulutetaan ja tänne on käsketty vieraita! KORTESUO. Ajateltiin, ettei virketä purkauksesta vielä mitään. Otetaan vieraat vastaan ja ollaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Päästäisiin sillä tavoin vähemmällä hälinällä. MIKKO. Helkkaria! Sehän on kaikkian parasta! Me vietämme kihlajaisia, Anna Liisa ja minä, mutta sen pidämme omina tietoinamme.
Hän pyyhkäsi molempia käsiänsä esiliinaansa, astui muutaman askeleen eteenpäin ja tervehti heitä sitten juhlallisesti niiaten, samalla kun hän, viitaten rusinakakkuun, sanoi tärkeällä katsannolla: "Tämä ei se vielä ole, herra Markus". Hän nauroi. "Ei, aluksi vietämme kihlajaisia, kuten tapana on ja paraiten sopii, vai miten Agnes?"
Nyt syödään kihlajaisia, sanoi emäntä hauskasti hyvillään hymyillen ja salavihkaa silmäten vävypoikiaan. Nyt emäntä, Hetvi, Taava ja Martta poistuivat salista, kuului vain pirtin puolesta virkeätä liikettä ja ovien lusketta. Mutta tuokion kuluttua tuli emäntä saliin ja sanoi ystävällisesti: »Olkaapa hyvät ja tulkaa pirttiin vielä kerran yhteiselle jouluillalliselle.»
Istuimme kaikki jälleen isäni pöydän ympärillä, joimme viiniä ja söimme torttuja, kun tämän onnettoman vuoden ensimmäinen tunti löi. Se oli iloinen juhla, sillä paitsi uudenvuoden juhlaa vietimme myöskin Konradin ja Lillin kihlajaisia.
Kului viikkoja, kului kuukausi, kaksi, jopa kolmekin, mutta kreivi ei vieläkään sallinut kihlajaisia viettää. Joka ilta istui hän lukittujen ovien takana hyvin myöhään saakka; kreivinna ei ollut utelias, mutta sattumalta hän kumminkin usein hiipi oven taakse ja pilkisti avaimen reiästä.
Niin että neuvon teitä aina nöyrästi uskomaan, mitä hän sanoo. HUOTARI menee perälle. Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa. PIETOLA. Kiitoksia. MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia. PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?
HEISKANEN. Tässä on vähän niinkuin kihlajaisia tulossa. Tervetullut siis ole juhlaamme. EERIKKI. Vai niin! Minä käsitän. Tämä Ahola on kosia ja Aatu puhemies? HEISKANEN. Niin on asia. EERIKKI. Mutta, missä on morsian? HEISKANEN. Entäs Liina tyttäreni? Muistatko häntä vielä? On se nyt pitkä tyttö jo. LIINA. Terve tuloa setäkulta!