United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne vaan peippelehtivät oksillaan ja keskenänsä kisailivat, välittämättä Niilosta yhtään enempää kuin ihmisetkään. Päiväläis-Risto se kuitenkin toki vähäsen piti Niilosta, vaikka se oli niin harvapuheinen ja enimmäkseen vaan istuksi joutoaikoinaan maito-aitan portailla katselemassa, miten talon Anna-Maija maidon kanssa puuhasi.
Mutta enhän ole puhunutkaan Niilosta ennen?... Kun olimme lapset, olimme hyvin vähän olleet toistemme seurassa, vaikka hän aina oli hyvä minulle; muulla lailla hän ei voinutkaan, sillä se kuului hänen luonteesensa.
"Se on yhdentekevä," keskeytti häntä tyttö ja työnsi hänet luotaan, "minä en huoli sinusta enkä Niilosta. Olenhan minä omassa vallassani." "Tuskinpa," vastasi poika ja meni rohkeasti käsivarret ojennettuina taas tyttöä vastaan. "Varo puukkoa!" sanoi tyttö kylmästi ja muutti lihapuukon toiseen käteen. "Sinä olet kopea!" ärjäsi poika ja vetäysi taaksepäin.
Täytyi tyytyä, kun äiti kerran oli kieltänyt, eikähän tuo karjan katsontaan avuksi tullut talon tytär, Anna-Maijakaan sanonut huolivansa Niiloa kanssaan, vaikka kuinka aina olisi pyrkinyt iltasella lehmiä hakemaan. Ikävä oli Niilosta sen takia koko kesä, jonka tulemisesta hän kuitenkin edeltäkäsin oli niin suuresti iloinnut.
'Neitsy Brigitta tulee kyllä, jos vaan sinä siihen myönnyt, sanottiin kirjeen lopussa; mutta neitsy Brigittaa ei haluttanut ensinkään muuttaa kaupungista, ja jäi sinne missä hän oli. Rouva oli siitä hyvin mielissään; hän ei juuri tahtonut kieltää minua lähtemästä, mutta tahtoi kernaasti minut pitää. "Olette tai jo arvanneet, neiti, että minä pidin Niilosta.
Niilo ei koskaan olisi sinun eikä kenenkään morsiamelle tehnyt sitä, kuin sinä tuonoin minulle. Mutta minäpä rakastan sinua, Katri rakastan sua hurjasti, sinä ihana, suloinen tyttö. Mitä huolit Niilosta, tuosta köyhästä mökkiläisestä. Heitä hänet ja tule minulle! Parempi on olla rikkaan talon emäntänä kuin mökkiläisen kurjana orjana.
Syleillen tarttui Yrjö uudelleen Katriin, mutta tämä töytäsi hänet inholla luotaan ja silmäili häntä ylenkatseella. Sinä olet kehno mies, Yrjö, lausui hän vihaisesti. Niilo ei koskaan olisi sinun eikä kenenkään morsiamelle tehnyt sitä, kuin sinä minulle. Mutta minäpä rakastan sinua, Katri rakastan sua hurjasti, sinä ihana, suloinen tyttö. Mitä huolit Niilosta, tuosta köyhästä mökkiläisestä.
"Minun pitää myöskin olla muassa," sanoi hän tyynesti. "Työnnä hän luotasi," huusi Lauri, "sillä minä huomaan että Aagot sinua tahtoo." "En, minä en suinkaan huoli Aamundista enkä Niilosta!" huudahti tyttö ja vetäysi oven nurkkaan. "Minä pidän toisesta niinkuin toisestakin. Olen vaan ajatellut että he ovat veljiäni... Jumala minua lohduttakoon, minulla ei ole isää eikä äitiä!"
Ahdistettuina yhä pienemmälle alalle kävi heidän vastustuksensa heikommaksi joka minuutti. Suomalaisten rautavanne kävi yhä taajemmaksi suljetun kolonnan ympärille. Kyösti, joka oli joutunut Niilosta erilleen, taisteli kuin todellinen urho, vaikka edelliset ponnistukset melkoisesti olivat häntä heikontaneet.
Pikku Niilo oli näet saanut päähänsä, että hänen ihan välttämättömästi piti saada käydä paimenessa, ja kun ei häntä päästetty koko karjaa paimentamaan, niin päätti hän paimennella vasikoita, joita pidettiin rannalla pienessä aituuksessa. Alussa olikin Niilosta tuo toimi sangen miellyttävä, mutta rupesihan sekin ajan pitkään käymään hiukan yksitoikkoiseksi.