United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos se olisi pysynyt kotona, mutta ei siitäkään olisi ollut suurta apua, sillä juuri kotona kohtalo varmimmin tavottaa uhrinsa metsäkansan kesken. Ne olivat eräänä päivänä kahden löytöretkellä kaukana naapurilaaksossa Kuah-Davikin laaksossa, jonka Kroof itsekin tunsi hyvin vaillinaisesti.
Kevään tullen, kun kirret kankailta sulavat, kun mahla puun suoniin kihahtaa ja lehti luomensa aukaisee, herää haltijakin eloon talvisesta unestaan, virkoo kuin perhonen ja pyrkii siivilleen. Ja silloin on sillä nälkä ja jano pitkän paaston jälkeen ja silloin se vaatii uhrinsa ja otollisin mielin sen vastaanottaa. Silloin on suurien kevätuhrien aika.
Ja voiko olla mitään kehnompaa kuin sellainen nimetön kirje, jonka hän oli saanut? Jälleen muistui hänen mieleensä Julia... Eikö nainen juuri ole taipuva sellaisiin rikoksiin eikö nainen juuri salakavalasti hyökkää uhrinsa kimppuun?... Hän oli niin kiihdyksissä, kun hän tullessaan päivällispöytään tapasi Doran ja lapset, että hän tuskin saattoi tervehtiä heitä luonnollisesti.
Ei ole tietoa, jättikö piru uhrinsa vai väsyivätkö munkit; mutta kolmen kuukauden perästä katumuksen tekijä ilmestyi takaisin maailmaan sillä maineella, että hän oli hirvittävimmin riivattu mitä koskaan on ollut olemassa.
*Pipping F. W.*: suurin ja arvollisin uhrinsa kotimaan kirjallisuuden altarille on "Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan" . Tämän teoksen nimestäki jo huomataan sen suuri kirjallishistoriallinen arvo.
Kun Hirventappaja oli pannut pyssynsä latinkiin ja heittänyt tomahavkin ruuheen, meni hän uhrinsa luokse ja seisoi pyssynsä nojassa surullisesti katsellen häntä. Tämä oli ensimmäinen vihollinen, jonka hän oli taistelussa kaatanut, ja omantunnon-nuhteita sekoittui voittaja-ylpeyteen. Indiani eli vielä, vaikka luoti oli mennyt suoraan ruumiin läpi.
Kukka on vikaantunut. Sen kupu on katkera reunoja myöden. Mato tekee työtänsä ja tuhoo pian uhrinsa. Mitä pikemmin, sitä parempi. Mutta minä en tahdo poiketa aineestani". "Semmoisessa kovassa mielentuskassa ollessani, jota ei edes Mrs.
Te olette kardinaalin ystävä, koska hän on lähettänyt teidät tänne, ja kumminkin... Ja kumminkin puhun minä pahaa hänestä, jatkoi mylady, täydentäen johtajattaren ajatuksen. Ainakaan ette puhu hänestä hyvää. Asianlaita on semmoinen, että minä en ole hänen ystävänsä, sanoi hän huoaten, vaan hänen uhrinsa. Mutta entäs tuo kirje, jossa hän suosittaa teidät minulle?
Inkeri juoksi minkä ennätti ja oli jo puolivälissä kaivotietä, kun metsänrinteessä ilmestyi kokonainen lauma susia. Inkerin täytyi kääntyä takaisin. Hän ei vielä ollut ehtinyt ovelle, kun kuului sydäntä särkevä huuto. Susi oli saavuttanut Siljan. Pirttiin päästyään katsahti Inkeri ulos oven raosta. Siellä sudet kilvan raastoivat itselleen palan onnettoman uhrinsa ruumiista.
Samassa kävi hän oikealla kädellään kiini uhrinsa käsivarsiin, vasempahansa piilotti hän hänen molemmat nilkkansa, istui itse vähäiselle kivelle ja piti Himmeliiniä sylissään niinkuin keritsijä jaloista sidottua lammasta.