United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen voimansa alkoi vähetä, jo vuosi hänestä vertä monesta haavasta; silloin katsahti hän taaksensa, huomasi sinne päin kiiruhtavan ystävän ja huusi hänelle: "avuksi, Hanno, avuksi!"
Hanno kertoi juurtajaksain kuinka onnettomasti oli eilen käynyt Jokelassa Silmun kylässä. Heinätalkoita oli sielläkin pidetty. Rankkasade oli kastellut kaikki heinät. Kerrassaan kaikki. Silloin oli Jokelan isäntä väelle huutanut: syökää ja juokaa nyt tänään ja tulkaa työhön ensimäisenä poutapäivänä. Viinaa oli ollut viljalta. Korttia oli lyöty, riidelty ja rehkitty.
Kuules tästä Kokki parka, Kuule Hanno ja havaitse, Mitenkä vikoja vielä Onpi suuria sinussa, Vaikka ei ne vielä kaikki Mahu tässä mainituksi. Ota jo tämä opiksi, Pane päähäsi paremmin, Anna nyt akalle rauha, Lapsille lepo suloinen.
Jaloissa kilisivät kultakannukset, jotka ynnä rautapaidan keisari Punaparta oli omakätisesti antanut hänelle ritarimerkiksi Maintsin suuressa juhlassa, kun hän monien muiden kanssa lyötiin ritariksi. Niin varustettuna astui Hanno, häijy hymy huulillaan, Stuifenin linnan suuresta portista, poikkeamatta vanhan kunnioitettavan kreivi Ulrikin luo, suorastaan Fredrikin tuttuun huoneesen.
Hanno armastellen pisti Maikin käteen kukkaset, Vastalahjaks kaunihisti Maikki antoi rukkaset. Tuomaalta. Tuomas, ollen nuori miesi, Uskoi, tiesi: Enkeleitä kaikk' on naiset. Naituansa sitten Tuomas Senkin huomas: Enkelit on kahdenlaiset. Karhujen etuoikeus. Karhuja tansittaa esivalt' ei Suomessa anna, Karhut ne kuitenki saa miehiä tansittaa. Kasvanut ilo.
Eräässä neuvottelutilaisuudessa muuan roomalainen senatori sanoa tokaisi: "Te olette usein rikkoneet rauhan, jonka ehtoihin te valallisesti sitouduitte; olkaapa hyvä ja sanokaa, minkä jumalan kautta te nyt aiotte vannoa?" Hanno vastasi empimättä: "Samojen jumalien kautta, jotka ovat niin ankarasti rangaisseet meitä entisistä rikkomuksistamme."
"Jumala on oikein tuominnut!" huusivat he, "surmaa hänet, kreivi Stuifen, tuo kunniaton kavaltaja, tee hänelle oikeus!" Mutta Fredrik nousi ja sanoi: "Minä olen antanut sanani ja sen täytän kavaltajallekin! Nouse ylös, Hanno, ja kärsi häpeääsi koko elinikäsi!"
Hän peitti kasvonsa käsillään, hilliten ainoastaan vaivalla kyyneleitä, joita tuska ja suru väkisin heruttivat häneltä silmistä; mutta raskas hengitys ilmasi aivan selvästi nuorukaisen tunteet. Salaiseksi ilokseen huomasi Hanno vaikuttaneensa vihattuun kilpakosijaan toivonsa mukaan ja astui verkkaan likemmäksi. "Minä tulen sanomaan sinulle jäähyväiset, Fredrik!" alkoi hän sitte.
En minä ... kerro sinä, Anni! Enkä kerro, koska naisten puheita... No kuka nyt leikistä suuttuisi? sanoi Kaivolan Kaisa nauraen. Kuulitkos sinä, Kaisa, miten siellä Jokelassa on käynyt? kysyi isäntä. Kuulinpa kyllä. Hanno kertoi kirkolla minulle koko asian. Hehe! Hanno taisi vähän erehtyä, kun luuli minun menevän Jokelaan talkoihin. Hän meni sinne, minä tulin tänne. Vähät siitä!
"Hanno!" huudahti Fredrik, "sanotko, ett'en mielelläni lähtisi? Luuletko minulta puuttuvan uskallusta lähteä vaaroihin? Hartain haluni on päästä kerran koettamaan miehuuteni voimaa ja saavuttamaan ritarillisissa taisteluissa mainetta ja kunniaa kuin esi-isänikin; mutta isä kieltää jyrkästi ja katkerin mielin täytyy minun totella."