United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näissä pilkkarunoissaan ei Juteini säästänyt ketään, milloin tuomaria tokaisi, milloin pisti pappiakin.» Ja toisessa kohtaa: »Todellista runoniekkaa hänessä ei ollut: pikemmin oli hän luotu filosoofiksi ja puhetaituriksi.
Mahdollisesti ilmaisi katseeni kummastusta sen johdosta, ja setäni huomasi sen, koskapa hän kysyi ikäänkuin vastaukseksi mietteisiini, tekikö minun mieleni olutta siksi hän kaljaansa nimitti. Sanoin niin olevan asianlaidan, mutta hänen ei tarvitsisi siitä välittää. »No, no!» tokaisi hän. »En minä tahdo kieltää sinulta mitään tarpeellista.» Hän otti hyllyltä esiin toisen kupin.
Tämän erittäin nerokkaan ehdoituksen jälkeen tokaisi Mr. Barkis minua kyynäspäällänsä, että oikein rupesi kylkeäni pistämään.
»Ka mikäs hänellä on siinä eläessä!» tokaisi Kaisa, jatkaen: »Se Makkosen suku se on tainnut sieltä Petrovaarasta kokonaan jo hävitä, kun tämä minunkin miesvainajani kuoli...»
Luulen, neiti, että teidän kielellänne voisimme sanoa: 'opetuslapsi'!» Hra Moritzin lauseessa piili kaksinkertaista ironiaa. Juutalaisena hän vihasi uskontofilosofia, joka esiintyi heidän oman siirtokuntansa alueella. »von Felseneck? Vanhaa aatelia vai?» tokaisi miljoonamies väliin. »Mahdollisesti count?» »Kreivi ei kylläkään. Parooni kuitenkin. Vanhaa soturisukua.
»Onhan sitä Partasen talossa nahkaa!» tokaisi puhemieskin. Kaisa ei oikeastaan ollut vielä täysin selvillä miesten asiasta, siitä kun oli aikaisemmin puhuttu vasta ihan kautta rantain. Sitä paitsi hänen mielessänsä pyöri nyt Jussi Vatanen, ja hän oli odottanut tätä, sitä varten pukeutuenkin. Mitään ratkaisua Partasen aikeisiin ei hän vielä odottanut.
Minä erotin rahat omistani se oli suuri uhraus, mutta lupaus kuin lupaus ja nyt niistä on kasvanut aivan tarkalleen aivan penssilleen », siinä hän taas vaikeni ja sanoa tokaisi sitten »penssilleen neljänkymmenen punnan suuruinen summa!» Tämän sanottuaan hän heitti minuun olkansa yli merkitsevän silmäyksen ja lisäsi seuraavassa silmänräpäyksessä melkein hätäisesti: »Skotlantilaisen punnan!»
Jussila tarttui jo pöydän alla olevaan veitseensä. "Ah", tokaisi Antti, joka näki Jussilan synkän mutta tulisen katseen ja pelkäsi kansalaisensa hurjaa luonnetta. "Eihän sillä ole kiirettä. Parasta teille on ensin asettua lujasti saarelle, ettei Sandels Toivolasta..."
»Mitä uutta Roomasta?» Lepidus kysyi joukkoon työntyen. »Keisari on tarjonnut senaattoreille ihanat illalliset», Sallustus vastasi. »Hän on hyvä ihminen», Lepidus tokaisi, »sanotaan, ettei kukaan lähde hänen luotaan saamatta pyyntöään täytetyksi.» »Ehkä hän antaa minulle luvan saada surmata orjani kalasäiliötäni varten», Sallustus sanoi vilkastuen.
Mutta viina ja päivä raukaisi niin, ettei hän jaksanut mitään ajatella. Aivan umpimähkään sanoa tokaisi hän: »Antaa se Hyvärinen tytölleen kelvollisen akan osuuden...» Jussille se oli ilosanoma. Nyt ei hän enää udellut, luuli näet Antin sanoneen sen Hyvärisen pyynnöstä.