United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän näki vaivansa tulevan palkituksi ja täyteläiset tähät pellolla hiljaa huojumassa, kohotti hän hartaana kätensä taivasta kohden, kiittäen kaikkien hyväin lahjain antajaa. Hän oli hurskas mies. Oli todella kunnioitusta herättävää nähdä Makkosen sunnuntai-illoin lukuisan perheensä keskuudessa, havuilla koristetussa tuvassa, pitävän iltarukouksen.
Pitkän tutkinnon perästä sai Tahvanainen sen verran selville, että Makkosen leski tuntee miehet. Sen johdosta käski hän kutsua Kaisan huomiseksi vieraanamiehenä kuulusteltavaksi. Ihalaisen ja Vatasen hän käski viedä putkaan. Mutta silloin nosti Jussi Vatanen tenän ja sanoi, että hän ei mene. »Vai et mene! Minkätähden sinä et menisi», ivaili Tahvanainen. »Kun minä en jouda!» »Ohoh! Vai et jouda!
Se olisi kumminkin ehkä Kaino Josefiinan lähdettyä leimahtanut, sillä kaikki ikään kuin kyti tuhkan alla, mutta nyt sattui tapaus, joka muutti mielet kokonaan: Tupaan työntyi näet Pekka Makkosen renki Sulo Roobert, ryyppäsi vettä korvosta, pyyhki kämmenselällä suunsa ja tervehti: Olikohan se teidän ja tämän Kaino Josefiinan poika, jotka hukkuivat?
Antti katsoi lattiaan ja lisäsi tovin kuluttua: »Vasta tullessani kertoivat siitä Variksen mökillä, että se Vatanen on joutunut sen Makkosen lesken verkkoon.»
»Tulihan siinä muistakin... Niistähän minä Makkosen sian porsaista alotin», selitti Antti. »Vai niistä sinä niinkuin lähdit veivittämään!» »Niistä!... Taisi siihen pulloon vielä jäädä?» Jussi kaivoi pullon taskustansa, mutta ei hän ollut aivan tyytyväinen, kun ei Antti itse sanonut, että hän oli puhunut siitä tuhannesta markastakin.
»Eihän se Makkosen suku yleensäkään ole ronkelista siinä syömisen asiassa», vakuutti Antti.
»Ka, sian potsi ... oikea imisä porsas... Ei suinkaan se mikä muu vingu porsaan äänellä», sai taas Jussi selittää, ja poliisimestari tiedusti: »Onko se sekin varastettu?» »Eikä ole. Tietäähän sen Makkosen leskikin, että se on oma potsi... Mene kysymään, jos et usko. Kaisa vielä syöttikin sille kokkelia.»
Myöskin tunnettu kaunis "Runo Punkaharjusta", joka tavallisesti ilmoitetaan Kymäläisen tekemäksi, on muutaman tiedon mukaan Makkosen sepittämä, eikä se mahdotonta ole. Runossa "Ukkosesta" on alku varsin kauniisti sovitettu: kuinka lapset peljästyneinä juoksevat isän tykö ja etsivät häneltä turvaa, ja kuinka hän koettaa heille tuota mahtavaa luonnonilmiötä selittää.
Näin pelasti Jumala lesken puutteesta tuon kiitollisen Makkosen kautta. Eikä tämä kerta jäänyt ainoaksi. Sillä niin kauan kuin lesken lapset vielä olivat pieniä, toi Makkonen vuosittain hänelle lahjaksi maantuotteita. Ja yhä oli hän niin arkatuntoinen, että väitti vaan maksavansa vanhoja velkoja. "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet." "Ei itku hädästä päästä, parku päivistä pahoista."
Kaisa vähän kainosteli ja nauroi, mutta Jussi kehotti: »Elä nyt Kaisa joutavia mutristele ja turhia venkeile!... Tällä tavallahan me Loviisankin kanssa ensi aikoina istuttiin ja Loviisan suu oli silloin aina naurun virnallaan ihan samalla tavalla kuin nyt tämän Makkosen lesken suu.» »Elä kutkuttele!