United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sinä varmaan kadut, että nait minut, muutoin et puhuisi järkevästi minun kanssani!" vastasi Dora. Tämän syytöksen perättömyys loukkasi minua niin paljon, että sain siitä rohkeutta olla totinen. "No, oma Dorani", lausuin minä, "nyt olet kovin lapsellinen ja puhut joutavia.

Sillä kun moni herra varustautuessaan ristiretkelle möi tiluksensa ja maksusta antoi vapauden alamaiskaupungeille, jäi sangen monta sukua kykenemättömäksi kyllin arvokkaasti esiytymään. Ristiretkien lakattua lakkasi myöskin jalo ja vakava tehtävä, johon ritarit olivat voimansa pyhittäneet; he alkoivat tuhlata urhollisuuttaan mitättömiin riitoihin ja haeskella joutavia seikkailuja.

Oletteko sitten huomannut tämän kuvan siinä? kysyin vielä, sydämen, jonka läpi väkipuukko on pistetty? ja kumartuen likemmäksi lisäsin hänen korvaansa muutamia joutavia leperryssanoja, joita en huoli kertoa. Miss Clifton pudisti pientä päätään ja väänsi huuliaan.

PORMESTARINNA. Minä en tahdo mitään muuta kuin sen vain, että sinä, pappa, aina pitäisit mielessäsi, että sinä, pappa, olet paikkakunnan korkein ja arvokkain virkamies. PORMESTARI. Onko sinusta sitten sopimatonta, että minä juon veljenmaljan hänen kanssaan? Sinähän olet hänet hommannut ja sellaisella touhulla meille asumaan ja olet ollut niin PORMESTARINNA. No pappa, pappa! Mitäs me nyt joutavia.

Minä katsahdin Maria Ivanovnaan; hän oli aivan tulipunaisena, silmissä oli kyyneleitä. Minun kävi säälini häntä, ja senvuoksi kiiruhdin kääntämään puhetta toisaalle. "Minä olen kuullut", sanoin hyvin sopimattomasti, "että teidän linnaanne uhkaavat Bashkirit". "Keltäs semmoinen uutinen on saatu?" kysäsi Ivan Kusmitsh. "Niin juttelivat Orenburgissa", vastasin. "Joutavia!" sanoi kapteeni.

Mitäs joutavia, sanoi Elias. Mutta Henni kipusi jo hänen polvilleen ja kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa. Ja Antti antoi heille molemmille kättä ja kumarsi. Saimi samoin. Antti kouluutetaan tohtoriksi, sanoi Anna. Eevi ei kyennyt virkkamaan mitään.

MARTTA: Sanokaa kerrankin, kuinka rikkaita me oikeastaan olemme? ROUVA VALTANEN: Kuinka lienee. Valittaahan isä aina, että olemme aivan konkurssin partaalla. UUNO: Hermosairautta. Vainohulluutta. Vähintäin seitsemän miljoonaa. ROUVA VALTANEN: Mutta sanokaa, mitä pitäisi? VALDEMAR: Joutavia. Tuommoiset ajatukset eivät vie muuhun kuin toimettomuuteen.

"Joutavia", vastasi Kalle, "hän oli turski ja siitä minä häntä vähän läimähytin korville." "Minä sen tiedän ja tahdon ilmoittaa herralle, että itse kuritan väkeäni, jos sitä tarpeelliseksi katson, ja siis pyydän puolestani vastaiseksi, että jätätte pois kaikki läimähykset."

"Eihän tässä ole mitään, köyhyys vaan ahdistelee joka puolelta", ilmoitteli Jakke. "Aivanhan sinä joutavia puhut. Eihän kaikilla ole tämmöistäkään pesäpaikkaa elämäänsä alotellessa", vakuutteli emäntä lohduttavaisesti. "Paljon on vailla.

SILJA. En minä osaa muuta ajatella, kuin että Jumala on mahtanut meidät hyljätä tykkänään. MATLENA. Jumalako hyljännyt? Vielä vain. Herrat ne meitä hylkivät ja ahdistelevat, ei Jumala. SILJA. Sepä tapahtuu hänen tahdostaan. Ei putoisi hiuskarvaa päästämme, ellei hän sallisi. MATLENA. Elä joutavia! Mitä varten Jumala meitä vihaisi enemmän kuin muitakaan.