United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaisa kainosteli palmikkoa tehdessään: »Mitä se nyt tuo Ihalainen joutavia leikittelee!» »Ja muutenkin tämä on lujarakenteinen ja vankkaruumiinen ihminen ... varsinkin näin nais-eläjäksi!» murisi Antti kumarruksissaan lattiaan katsoen ja piippuansa imien. »Onhan tämä!» murahti Vatanenkin. Molemmat puhuivat ikäänkuin itseksensä. Kaisalla oli kampa hampaiden välissä, joten hän ei voinut vastata.
Eräänä päivänä tuli vieras herra, jolla oli pitkä musta parta, ja tiedusteli nuorelta tytöltä puutarhassa erästä lasta, nimeltä Hilja. Mutta tyttö, jolta tätä tiedusteli, oli juuri Hilja itse. Hän ei vastannut mitään, vaan kainosteli ja oli hämillään, kun ei voinut ymmärtää, mitä vieras herra täällä tahtoi.
Kaisa vähän kainosteli ja nauroi, mutta Jussi kehotti: »Elä nyt Kaisa joutavia mutristele ja turhia venkeile!... Tällä tavallahan me Loviisankin kanssa ensi aikoina istuttiin ja Loviisan suu oli silloin aina naurun virnallaan ihan samalla tavalla kuin nyt tämän Makkosen lesken suu.» »Elä kutkuttele!
»Ka!» myönteli esimies, pyöritteli sikaria, liistaroiden sen irtautuneet lehdet sylellä kiinni ja alkoi puhella: »Niitä kun aina on hulluja maailmassa niin... On hyvä, että niilläkin raukoilla on kunnollinen hoitola.» Eulaliina aivan kainosteli. Tuskin uskalsi salavihkaakaan Sakariin katsahdella.
Alfhild häntä vielä vähän kainosteli ja piti edelleenkin hänestä enimmän kun Sten hillitsi mieltänsä ja katseli morsiantansa tyynesti ja puoleksi ritarillisen-, toiseksi veljellisen-hellästi.
Esapa viskasi yhden kerran, tarttui siihen Otto ja lisäsi: Ja sitte kun Esan isä huusi. Eipään, kainosteli Esa. Otto kysyi nyt Juntukselta: Huutaakos sinulle isä, jos teet mitä? Eipä minulla ole isää ollutkaan, hyvitteli Juntus. Entäs eikö äitiäkään ole ollut? Ei. Kukas sinulle sitte antaa leipää! ihmetteli Esa. Ei kukaan... Minä vain itse kerjään.
Kanasen emäntä muisti Pekka Kenosesta Anna Liisan vanhan asian ja kysyi: »Pekka Kenosen velihän se oli se entinen Tahvo Kenonen, joka sitte meni räätäliksi. Eikös se Tahvo yhteen aikaan jo sinua ajatellut?» Anna Liisa kainosteli siihen: »Ajattelihan se, mutta en minä hänestä välittänyt. Tämä Ihalainen on aina ollut semmoinen saarnamies ia hyvässä kunnossapa tuo onkin kontunsa tähän asti pitänyt.»
Ainoa lähde, jonka kautta se silloin ilmestyi, oli hänen kirkas, vakava äänensä. Hän oli alakuloinen ja arka, niinkuin semmoinen olento, joka on kasvatettu ilman rakkautta. Erittäin hän kainosteli nuoria tyttöjä eikä näyttänyt uskaltavan katsoa naisia kasvoihin. Minä luulen, että ovat pitäneet häntä varsin kovalla kotona.
"Luulenpa, että pyydän kuningatarta tänne asettumaan, hän on pesäpaikan puutteessa," lisäsi hän hiljemmällä äänellä, katsellen alastomia koipiansa, sillä hän vähän kainosteli noita ensi kevätpäivän leppeitä, hurmaavia muistelmia.
Ei... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka kainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta ei se ollut järkiään kielto. Ka niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä tavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa. Ka ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.