United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko nuoremmissa ketään, joka myötä olikaan, milloin kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan', Silloin miesten mielet hehkui, oli toista kuin on nyt, silloin hehkui tääkin sydän, joka koht' on kylmennyt. Hämeenlinna, ensikerran kun sun kuutamassa näin Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!
Siis tuta täytyikö mun tääkin soppi, nää nähdä kammon jylhät jyrkänteet, ett' oppisin, mit' orjanmieli oppi, ett' tunnon tuskan kuumat kyyneleet mun kastais katuvaisen poskipäitä, jok' äsken vielä vietin omien häitä? Ei koskaan, koskaan! Surustain ma suurrun kuin tarun jätti, jonk' ol' äiti Maa. Jos murheen multaan lyöty lien, ma juurrun sen helmaan, juon sen voimaa voittoisaa.
Ei loistosta myös lukua Hän pidäkään, kosk' ohjan Elolleen taivas antoi näin: "Oo kaino, kasva lemmessäin!" Hän, vaikka vuoroin kylmä on, Vaan yhä voittaa mielet, Ja häntä, kosk' on nuhteeton, Ylistää kaikkein kielet. Mutt' impi milloin laulelee, Riemusta syömmet sykkäilee. On kosijoita hällä kaks: Lapsuuden tuttu toinen, Vaan tääkin käy jo kalseaks, Ei sovi hälle moinen.
Mutta moitiskellen hän lisäsi: Mutta entäs nää Kolppanan tshuhnat!... Tääkin Pipotti, tarkoitan, minkälainen on?... Pipotti? No mitä sitte, jos Pipotti? tarttui ukko työstänsä, mutta Annushka silloin ihan kuin torasi: Kuin mitä?
»Niin onpas, näet, tääkin viisaus ... kipperä kalu, kun se milloin ... toisin puolin pyllähtää», ihmetteli ja siunaili eräs mies ja samaa ihmeellistä viisaus-asiaa mietiksivät muutkin.
Taivas ja maa on hiljaa, hiljaa niinkuin valkea hanki, vaiti niinkuin elin-ijän vanki. Piilossa pilven kuin itkevä rusko ihanin usko.... Ikuiset tähdet, teillä on aikaa, meillä on vain, ah, hetki! Miksi kuin ilkkuvaa, tummaa taikaa tääkin lyhkäinen retki? Ehdimme syntyä, ehdimme kuolla, ja yhä on päivämme pilvessä tuolla. Missä se viipyy, viipyy yhä valomme pyhä!
Pari lehteä sitten hän silmäilee, Niin otsa jo ryppyyn laski: Realistina tietysti kirjailee Myös tääkin, Antero Kaski Ja elämän törkeys ja uskottuus Kas siinähän on tuo kirjallisuus! Pari lehteä keskeltä kirjan taas Ja vihdoin viimeinen lehti Niin kriitikko kirjaasi, tahdontaas Niin tutuks jo tulla ehti, Jotta tahtosi tiesi jo tarkempaan Kuin itse tiedät sä koskonkaan!
Kauanko ai'ot Herraa kiusata Ja hänen kärsivällisyyttänsä? Ma sanon sulle Lalli! Kavahda! Sun Jumala on kovin kostava Ja rankaiseva! LALLI. Rangaistustansa En pelkää! Pispa siteisin! Kolmastoista Kohtaus. PISPA HENRIK, KERTTU ja TAIMO. TAIMO. On tääkin virka! Ah! Asian erään sangen tärkeän Unohdin isännälles sanoa, Nyt joudu! Kutsu Lalli luokseni. TAIMO. Tää ompi kaikki hyvin katkeraa!
Se hälle sano; tääkin vielä kuule Englannin suusta: mikään Rooman pappi Veroa meilt' ei saa, ei kymmenystä; On taivaan kautta ylin valta meillä, Ja taivaan kautta valtakunnassamme Aiomme tätä valtaa käyttää yksin Ja kuolevaisen käden avutta. Se sano paaville; ei tarvis häntä Ja vallananastustaan haikailla. KUNINGAS PHILIP. Tuo herjaust' on, veli Englanti.
Hiljaisuus nyt syntyy taloon, Niinkuin hartaaks' seura sääntyy; Juhlan sankar' astuu valoon, Häneen kaikki silmät kääntyy. Hän on ylkä. Juhlavaate Kultatähtiin peittyy aivan; Hurmaa häntä onnen aate, Kun suo armaalleen hän taivaan. Tääkin saapuu. Hellän isän Saattelussa, vierahitten Suurten ohi, käy hän sisään Suuren sulhon luoksi sitten. Onko immen hyvä? Maasta Minkä vielä pyytää voisi?