United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kas, neitoseni, kaikkihan sä arvaatkin, Ja emmekö siis häitä me jo viettäiskin? Solki en mä oo, ja syömmein sykkäilee, Ja häiden jälkeen päivä aina paistelee". Ensimmäiseen tulliportin läheiseen ravintolaan he poikkesivat, ja kun Johannes oli käskenyt hyvää kahvia, sanoi Amrei: "Hyvästi tää maailma sittenkin on järjestetty!
Ja ehdottomastikin kuului hänen huuliltaan: "Purotpa pienimmätkin Uraansa rientelee. Sydäntä vaan ei löydy Mi mulle sykkäilee". "Soisinpa olevani niin vanha kuin tekin", sanoi hän kerran, tultuaan tuommoisista unelmista heränneenä mustan Marannan luo. "Ole iloinen, ettei tuo toivotuksesi ole totta", vastasi musta Maranna.
ELMA. Ja sulakoon kuin kulta kultahan Perheemme onnen-liekin lämpimässä. Syleilevät toisiansa. Viel' elää isä, konnussaan kuin karhu, Tuo sydämmeni urhouden alku! Liisalle. Viel' äidin hellä sydän sykkäilee, Sä rakkauden liehdoit rintahani! Siis terve teille, onnen pylvähämme! Nyt raitistukoon vanhat sydämmenne! HANNU. LIISA. Oi terve sulle, sankar'-lapsukainen.
Sydämmiin autuus valkenee Niiss' ilo, toivo sykkäilee Tuo ilta unhottumaton Ihmisten hyväin tölliss' on. Ja juhlaa kauniimpaa ei näe, Sill' enkel' heille vieraaks' jäi. Mon' talvi meni menojaan, Ma joulu-iltaa katsomaan Sain hyväin mökkiin, se ol' viel', Ja poianpoika asui siell'; Hän alkanut jo harmeta, Ja ruoki takkavalkeella.
Keväinen tuuli raitis, Puhdista ilman sää, Hajoita sumu synkkä, Sulaile kylmä jää! Kas, kautta usvakerran Nyt kirkas säde saa Valoisan tiensä: kansa Hortunut kavahtaa! Ja kirkkautta uutta Mi kasvaa, laajenee Ihaillen ihmisrinta Taas paisuu, sykkäilee. Ja toivo uusi täyttää Maan kaiken valollaan, Ja taisteluun ja työhön Ryhdytään uudestaan. Varpusen valitus.
"On ahdas mökkis, köyhä, riemuton, Siell' ilotonna rintas sykkäilee; Tääll' liekkii päivä, riemun valta on, Ja lempi suuteloineen vartoilee". Se virsi pikku-kukkaa liikutti, Se liehijälle oitis suuta soi; Ja perho suutel', lausui: "hyvästi", Ja muita ruusuloita kosioi. Ken johti tänne ties? Etäällä aavikon Ja vuorten takana Sun synnyinseutus on, Sait yksin kasvella.
Ei loistosta myös lukua Hän pidäkään, kosk' ohjan Elolleen taivas antoi näin: "Oo kaino, kasva lemmessäin!" Hän, vaikka vuoroin kylmä on, Vaan yhä voittaa mielet, Ja häntä, kosk' on nuhteeton, Ylistää kaikkein kielet. Mutt' impi milloin laulelee, Riemusta syömmet sykkäilee. On kosijoita hällä kaks: Lapsuuden tuttu toinen, Vaan tääkin käy jo kalseaks, Ei sovi hälle moinen.
Hoi, vaari, vaari! Tietää tahtoisin, He minne mennehet on kumpikin. Myös Liisa poissa! Yksin olen ma Huu! kuinka mieltä kovin kammottaa Ja sydämeni kovin sykkäilee! Se tekee niin. Se hälle tykkäilee! Siivet jos saisin ja lintu mä oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess' on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! Se ompi hän! Ah, armas Jumalain! Mun kyyhkysein!