United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin pian kuin lapset huomasivat, että heidän isänsä oli tunnustanut oudon muukalaisen langoksensa ja siis eno Kasperiksi, lähtivät he juosta tapittamaan äitinsä tykö ja hengästyksissään sanoivat he; "eno Kasperi on tullut." "Olkaa joutavoimatta!" sanoi äiti. "Oikein todella; isä ja eno tuolla tuvassa syleilevät toisiaan ja itkevät", vakuuttivat lapset. Sen kuultuaan lähti emäntä heti tupaan.
Olen matkustanut kautta koko Ruotsin ja kaikkien sen maakuntain ylt'ympäri Itämeren, jota ne syleilevät kuin morsianta; koko Ruotsin valtakunta oli hurmaantuneena kunniastasi, joka samalla oli senkin kunnia, niin että se sinun tähtesi unhotti vertavuotavat haavansa ja poikansa vieraalla maalla vaalenevat luut; mutta turhaan olen etsinyt sitä kartoista ja tiedustellut sen teillä, en ole nimestäsi enempää löytänyt kuin vähäisen talonpojan talon Skeptunan pitäjässä ja nyt tämän vähäpätöisen pilkun Pohjanlahden rannikolla.
Hän ottaa hellästi kuusivuotisen syliinsä; hän lähestyy tuliaa, ja kun he tapaavat toisensa, syleilevät he toinen toistaan. Nainen on Johanneksen ja Marian ainoa lapsi. Tuo kääsissä vasta tullut on Sakari, hänen puolisonsa. Me olemme kauan olleet poissa Harmaalasta ja Metsämaasta. Silloiset nuoret ovat nyt vanhoja; mutta toisia nuoria on heidän ympärillään. He istuvat ruohosohvalla nyt kaikki.
Tänä yönä, sanoin, mutta aamuhan jo olikin oikeastaan, vaikka pimeydestä päättäen sitä ei olisi osannut arvata. Mutta talvinen aamu se pääsee vasta niin myöhään vapaaksi yön tummasta sylistä. Kesäistä yötä Pohjolassa tuskin huomaakaan. Illan rusko ja aamun koi ovat kuni kaksi rakasta sisarusta, jotka toisiansa syleilevät.
Illan verho peittää maan, Janne saattaa armastaan, Portille he päästyänsä Syleilevät yhtenänsä. "Helga, aina omani, Tavarani, kaikkeni! Usko, miten puhtahasti Sua lemmin hautaan asti!" Riemusoitelmana, oi Helga tuota kuulla voi; Varjoin läpi hymyy, luulet Enkelien lempihuulet. Vuoteessaankin Helga niin Puhkee näihin lauselmiin: "Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!"
"Jaha, kas vain, niin juhlallisesti he syleilevät toisiaan," virkkoi Dora, joka tuli juuri sisään. "Siinä näemme tosiaan kapteenskan, joka ryhtyy romanttiseksi, sen sijaan että ... niinkuin minä tein heti; minulla ei ollut aikaa seisoa syleilemässä miestäni." "No, Dora, mitä teit sen sijaan?" kysyi Hjalmar nauraen. Hjalmar hymähti ja sanoi: "Olet aina oikeassa, Dora."
Hän katseli meren aaltoja, jotka ikäänkuin syleilivät rantaa, ja huudahti: »Oi maa, suloinen Suomi, minä tahtoisin, jos taitaisin, sua syleillä niin, kuin nuo aallot syleilevät meren rantaa; vaan minulla ei ole maata, ei kotoa», ja hän alkoi laulaa: »Lepääpä lintunenkin omassa pesässään, vaan mull' ei maailmassa oo kotoa missäkään.» Hänen laulaessansa kulki eräs pulska merimies sivuitse.
Väestö on puoleksi pukeutuneena lähtenyt kotoaan ja vuoteiltaan ja rientänyt asemalle. Monilla katoilla liehuu jo lippuja; kaikki viuhtovat nenäliinoillaan. Olutta, tupakkaa ja sikareja viedään vaunuihin. Riemastus on sanomaton, kasvot loistavat. Myrskytuulen tavoin riehuu "Die Wacht am Rhein" laulun säveleet. Muutamat itkevät, jotkut syleilevät toisiansa.
Sivukohtaus Ison-Vihan ajalta. Kaukana tuolla Pohjois-Karjalan autioilla takamailla syleilevät muhkeat metsät pitkän Pielisjärven ja sen lisävesien kuohuisia laineita.
Minä tahdoin vaan kysyä vähän tyttärestäni; ehkä tahdotte, että nyt lähden ja tulen toisen kerran? Ei, ei, olkaa täällä vaan. Karhi tulee, hänen perässään Emma ja Kaski. XI:s KOHTAUS. Edelliset, Emma, Kaski. Tyttäreni! Rakas äitini! Syleilevät. Voi kuinka olen sinua kaivannut. Väärin tein sinua kohtaan.