United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syytä tähän ei hän tiennyt; eikä tuo herkkätunteinen herra voinut sitä hellälle puolisolleen sanoa. Minä kyllä näin kuinka asiat olivat huonot. Joka kerta kun vieraita tuli, istuin minä kuusessa ja kuiskasin: "hu huu kassa: huu hu kassa!" Mutta ei kukaan heistä kuullut oikeen; jotkut ymmärsivät puoleksi ja jäivät pois vaan ei kukaan auttamaan ryhtynyt. Niin kului vaikea vuosi.
Poikaset kuin huiskaa, ett'ei kertoa voi sanat, lumipallot tuiskaa valkeat kuin metsäkanat! Kalle, Kalle paiskaa tuota laiskaa, joka seisoo tuolla takapuolla! Katsos, hölmö, kun sai pallin, kaatui mullin mallin! Huh, huh, huu! lunta ihan täynnä suu! Elä itke ole vait, tyydy siihen minkä sait! Riston lumipallot ovat liian kovat!
Näen kyllä sinut, hulivili! KAARLO. Tuitui! RIITTA. No, Yrjö, astu esiin piilostasi! Joudu, joudu! Oma Riittakultasihan sinua odottaa. Joudu, Aksel! Muuten pilaat kaikkityyni. Sinähän se oletkin, armas Riittaseni! RIITTA. Huu! Ethän sinä olekaan sinä! AKSEL. Mitä! Enkö minä ole minä? Kuka muu sitten voisin olla? Katsohan toki tarkemmin! RIITTA. Et, et! Huu! AKSEL. Miksi tahdot mennä pois?
Tiedetään missä ollaan, vaan ei tiedetä mihin tullaan". "Pane vaatetta ylleni huu! minua vilustaa", virkkoi Helena ja hänen huulensa lokattivat, vaikka kasvonsa hohtivat punaisina. "Kas tuossa", sanoi vaimo. "Odottakaapa kun minä keitän kahvia. Siihen ottaisin vähän apteekista. Onko teillä mitään rahaa?" "Kas täällä", sanoi Helena ja otti taskustaan kukkaron.
Ai, ai nyt siellä on porsas päässyt lätistä irti ja on lapsen kimpussa, sanoi äitini. Mutta onneksi näkyi lapsi päässeen aidan alitse ja nelijalkainen vihollinen jäi toiselle puolelle. Tuokion kuluttua kuului aivan läheltä tuo kimeä huuhunta: Huni, huu, missäs Leena on, kuului ääni. Hu, huu tääll' ollaan, vastasi äitini jotenkin samalla äänen korkeudella.
Huu! tuolla näen pimeän luolan, joka ahneesti ammottaa tänne. KASPER. Tartaruksen ovi, josta tie käy alas onnettomien asuntoihin. Sä kuulet kuinka se humisee ja kiljuu. GILBERT. Kuin myrskyssä musta aukio hirmuisen tynnörin kyljessä. Mutta minkä maan, kaukaisuudessa sinertävän, näkee silmäni tuolla vuorten tutkaimilla?
Vaan se ikävä, mikä minulla on Alfredia ollut! Autiota! Tyhjää! Huu, ihan tuntui kuin olisi tänne ollut elävältä haudattu! Mutta, herra jumala, ainoastaan kuus seitsemän viikkoa Niin, niin, vaan muista, ettei Alfred ole koskaan ennen ollut poissa kotoa. Ei edes yhtä ainoata vuorokauttakaan. Koko kymmeneen vuoteen
Taivas, josko onnistuu Poijes lumouksen muuttaa Oikein mua vapisuttaa Tuossa Sysis tulee, huu! Nona, nona, nona rix! Nona piy! nona flax! Bua dolga! volga! volga! Jerva lux, pux, fux! Fuge, ax, rix, rex! Bolla bua, spina pex! *Cyprinus*. Hirmusta ma kuolen tähän. Deoletus, kuule vähän! Ecce murra! Burra, burra! Vada, vida, voda, ve! Cintra mala! Cintra manna! *Cyprinus*. Oikein huimaiseepi päätä!
"Voisitteko uskoakaan, hän sanoo itsellään olevan muutakin tekemistä, minä muka voin itse kantaa korini, eikä hän tahdo tulla noiden kelvottomien Olsenien joukkoon. Minä luulin hänen pitävän nuoresta Olsenista, mutta heidän välilleen lienee nyt jotakin sotkosta sattunut." "Niin, eihän se niin mahdotonta ole, se, ha ha ha!" nauroi matami. "Uuh huu huu " ulvoivat lapset.
Sappi onkin parasta, mitä meillä on. Minä pyydän teitä, herra majuri v. Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa? Minä en tarvitse rahojasi! No tarvitkoon niitä sitten kuka tahansa! Ah, rakas Franziska, minun olisi pitänyt totella sinua. Herra varusmestari! Menköön hän tiehensä! Huu! Minkälaisia miehiä! Tellheim! Tellheim! Kuulkaa minua toki! Te erehdytte! Pelkkä väärinkäsitys, Tellheim!