Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


KAISA. Vanha äidinäitini kertoi eräänä päivänä, että sellaista ennen muinoin on tapahtunut useammin kuin yhden kerran. REETA. Huu! Sinä hirveästi säikäytät meitä! Tule tänne Taavi ja istu tähän sivulleni. Seisoessas siellä Ellin sivulla olet alituisesti altis sille vaaralle, ettäs yhtäkkiä leimahdat tulta, liekkejä ja savua tupruavaksi tulisoihduksi. Tule vaan siivosti tänne!

Pieni harmaa lintu, ja se oli kuollut, kuoliaaksi paleltunut! Syyne otti linnun konttaiseen kouraansa ja hohotteli siihen. Se oli kylmä ja kuollut. Mutta entäs, jos hän panisi sen paitansa alle ja lämmittäisi sitä povessaan. Sopihan koettaa. Lintu tuntui niin kylmältä kuin jääpalanen, kun se koski pikkaista tytön sydäntä. Kylmää päältä ja kylmää sisältä, huu! Syyne alkoi väristä vilusta.

Sun silmäyksiäs' en kärsiä Ma voi! Mun veren' hyytyy! Huu! ! KITKA. Tänneppäin etsimähän maljaani! NYYRI. En lähde vielä. Näyn autuaan Suon silmän' ensin nähdä! Loistehen Nuoruuden tämä näky antaa niille! KAARLO. Voi tänne, tänne hyvät ystävät! V

Mutta nyt hypähti Maria ylös säikähtyen ja heitti Klaus herran kukat kauas kädestään: «Huuhuusi hän. Kauniimmasta kukasta oli suuri, musta mato kontannut ja pitkin tuota punaista M ää ryömien lähestynyt Marian kättä. Johannes oli voittanut.

Ilta myöhä, pöydälläni Kynttiläinen palaa, Poistaa huoneen kalmeutta; Mutta nurkass' salaa Nakertaapi pieni hiiri Pimeässä yössä; Se on päivin piilossansa, Illan tullen työssä. Sammutanpa valkeani Huu, voi hornan yötä! Nytpä kelpaa hiiren tehdä Nurkassansa työtä. Nurkassako? rapinata Kuuluu lattialla, Hiiri juoksee vallatonna Ympäri kaikkialla.

PEKKA. Hei jaa huu, aurinko ja kuu! sanoi Yrjölän Jusu kun ojan pohjaan keikahti. Tee... ee... erveisiä meiltä ja pa... pappilasta! Onpa teillä oikein hauska matkakumppali! Vähällä oli lyödä itsensä kuoliaaksi kaatuessaan maantielle. Täytyihän raukkaa auttaa. PEKKA. Hy.. hy.. hyvää iltaa, Taavi! Sanoinko Pertin Taavi? Hi! hi! hi!

Kreivi G , Theodor Leist ja neljä, viisi muuta, joita ruotsalainen nimittää «kurtisöreiksi«, jäivät saliin puhelemaan kuka minkin naisen kanssa. «Kuka on tuo nuorukainenkysyivät naiset toisiltaan, kun Johannes vakavin askelin kulki salin poikki Marian luokse, jonka edessä kreivi G kumarteli. Niin, kuka oli hän? Tuohon kysymykseen ei Johannes itsekään olisi osannut vastata. «Huu!

Kaikeksi onneksi ei ole kaivo kaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään. REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisi palavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulun aikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! Huu!

Niin jylhä, kaamea on korpi, huu, niin kaikk' on hiljaista ja harmajaa, ei tunnu tuulonen, ei liiku puu, ja kuusten takaa peikot kurkistaa. Ja lapsi itkee, juoksee, lankeaa ja nousee, lankee, nousee jällehen. Mut pien' on poika, suur' on metsämaa ja kaukana on koti kultainen.

Pieni, harmaa lintunen ja se oli kuollut, se oli paleltunut kuoliaaksi! Syyne otti linnun kylmään käteensä ja hengitti siihen. Ei, se oli kylmä ja kuollut. Mutta jos hän panisi sen paidan alle ja lämmittäisi sitä povellaan. Hän tahtoi koettaa. Ja lintu oli kylmä kuin jääpalanen, kun hän pani sen lähelle sydäntään. Kylmää ulkona, kylmää sisällä, huu! Syyneä rupesi värisyttämään.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät