United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voisitteko sen avulla kestää vanhassa kauppahuoneessa, pakenematta valoisaan Karolinenlustiin?" "Voisin täällä on minusta mieluisampaa ja kodikkaampaa. Eikö täällä katurakennuksessa siis ollut ketään, jota ihana iso-äitinne rakasti?" Mitä olinkaan sanonut, että hän kavahti ylös ja katsoi minuun meikein kangistunein kasvoin.
Minusta tulee hänen vaimonsa! huusi Julia kuuluvasti ja leimuavin silmin. No ... valitse sitten ... valitse! Mitä? Tahdotko erota elävästä olennosta vai kuolleestako? Voisitteko te todellakin...? Surmata hänet?... Voin. Pieninkin ihmisyyden kipinä on siis tukehtunut teidän sydämessänne, tai oikeammin sanoen teillä ei enää ole sydäntä lainkaan.
"Voisitteko todella jättää meidät?" kysyi Margareeta rouva de La Tourilta. "En, rakas ystävä, en toki, armaat lapseni", vastasi rouva de La Tour; "en lähde koskaan luotanne. Teidän kanssanne olen elänyt ja teidän kanssanne tahdon kuolla. Vasta teidän ystävyydessänne olen onnen löytänyt. Heikontuneeseen terveyteeni ovat vanhat suruni syynä.
Toivoisittekohan itse puolisoksenne naista, joka seuraisi hiljan mainitsemaanne sääntöä? Voisitteko rakastaa neitoa, jonka povesta harkitsematon tunne, huomispäivän huolista häiriintymätön nuoruudenilo, viaton mieli olisivat saaneet väistyä luonnon järjestystä kammoovan kurjan pelon ja kylmän harkinnan tieltä, mitenkä muka hän saisi perustaneeksi niin kutsutun onnensa?
De la Marck on hurja mies, oikein metsäkarju luonteeltaan niinkuin nimeltäänkin. Mitäs jos tämä nuori neito on yksi Croyen kreivittäristä mitäs, jos hän keksii sen ja vimmastuu sen johdosta?» »Jos olisinkin yksi noista onnettomista naisista», sanoi Isabella pyrkien taas polvilleen hänen eteensä, »niin voisitteko te tällä hädän hetkellä hyljätä minut?
Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse, sanoi hän äkkiä. Kyllä, kyllä, sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin huoneessa.
"Mitä, vaikka olisikin mahdollista teille saada vanhempainne suostumus naida sellaisen miehen tyttären, joka on tuomittu pakkotyöhön, tahi salata heiltä tämä asia, voisitteko te, joka olette syntynyt säädystä, jossa jokainen kielikello kysyy: 'Kuka on tuo tuleva Lady Chillingly ja mikä on hänen nimensä? voisitteko te uskoa ettei tämä kuka ja mikä milloinkaan ilmi tulisi?
Mutta juohtui mieleeni jotakin! Te olette nyt kunnioittaneet meitä kukkaisilla. Voisitteko vielä lisätä hyväntahtoisuuttanne meitä kohti ja suostua yhteen esitykseen, jonka ai'on tehdä teille. Se koskee erittäin näitä nuorukaisia. Jos me voitolla palajamme sodasta, tahdotteko silloin seppelöitä heitä? Ken heistä ei palaja, lupaatteko seppelöitä hänen hautansa?
"Voisitteko uskoakaan, hän sanoo itsellään olevan muutakin tekemistä, minä muka voin itse kantaa korini, eikä hän tahdo tulla noiden kelvottomien Olsenien joukkoon. Minä luulin hänen pitävän nuoresta Olsenista, mutta heidän välilleen lienee nyt jotakin sotkosta sattunut." "Niin, eihän se niin mahdotonta ole, se, ha ha ha!" nauroi matami. "Uuh huu huu " ulvoivat lapset.
Krogstad, hankkikaa minulle joku ja jotakin, joitten eduksi tekisin työtä. Krogstad. Tuommoista minä en usko. Se ei ole muuta kuin kiihoittunut naisen ylpeys, joka antaa itsensä noin altiiksi. Rouva Linde. Olettenko koskaan huomanneet minussa kiihoittunutta mieltä? Krogstad. Voisitteko todellakin sitä? Sanokaa tunnettenko täydellisesti minun entisyyteni? Rouva Linde. Tunnen. Krogstad.