Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
»Mutta siten joutuisi priki vaaraan», väitti kapteeni, »ja teidän henkenne samalla.» »Ottakaa tai olkaa ilman», vastasi Alan. »Voisitteko te ollenkaan auttaa laivan ohjaamisessa?» kysyi kapteeni synkän näköisenä. Mutta minut on monet kerrat noudettu täältä ja laskettu maihin tälle rannalle, ja pitäisi minun sentähden ainakin jonkun verran tuntea sen salakareja.» Kapteeni pudisti synkkänä päätään.
PENTTULA. Pelkää kaiketi selkänahkaansa, hi, hi, hi! PELTOLA. Kaiketikin. Tuosta tulisi teidän nyt ottaa selvä, Penttula. PENTTULA. Tänä päivänä, jos niin tahdotte. PELTOLA. Ihanko todella? Voisitteko jo tänä päivänä toimittaa minulle rahani takaisin? Mainiota! Ja paljonko vaaditte vaivoistanne?
Ei, te te kaipaatte ystävää, jolla olisi samallaiset lämpimät tunteet kuin teillä, ystävää, joka kuitenkin seisoisi teitä korkeammalla niin että hän voisi ohjata, neuvoa ja valaista teidän ajatuksianne." "Niin, voisitteko löytää minulle ketään sellaista?" kysyi Aino katkerasti. "Minä luulen, että mahdotonta olisi teille löytää sellaista.
"Entä missä emäntä on?" "Hän on kuollut", vastasi hän. "Vanha eukko hän nyt olisikin, jos vielä eläisi; minä olen jo vanha ja hän oli kolmekymmentä vuotta vanhempi." "Voisitteko neuvoa minulle jonkun siistin, hiljaisen paikan, jossa voisin olla yön tai pari? ei kallis vaan siisti kumminkin." "Tuolla on Yrjölä", sanoi hän; "se on ensimmäisestä katukulmasta oikealla kädellä ja "
Mies astui esiin siimeksestä kuuvaloon; hän näytti olevan John Jago. "Minä en toivo tulevan sopimattomalla ajalla", sanoi hän ja katsoi ankarasti minuun. "Mikä on asia?" kysyi Naomi toistamiseen. "En tahdo häiritä teitä eikä tuota herraa", jatkoi hän. "Voisitteko tehdä minulle palvelus, jos suvaitsisitte minun kahden kesken puhua vähäisen kanssanne, kun joudatte".
Hän tunsi polviensa ja käsiensä vapisevan. Vihdoin meni hän sisään, kulki läpi porttikäytävän, löysi portinvartijan asunnon ja pyysi häntä, antaessaan hänelle hopearahan: Voisitteko mennä sanomaan herra Paul de Lamare'lle, että eräs vanha rouva, hänen äitinsä ystävä, odottaa häntä alhaalla. Portinvartija vastasi: Hän ei asu enää täällä, rouva. Kova väristys kulki läpi Jeannen ruumiin.
Kyllä kai hän ensin vähän vastaan pitää ... sitä kyllä minäkin pelkään, perinnön voi hän minulta kieltää ... mutta vähät siitä. Sitä kalliimpi on Annani minulle kun hänen tähtensä olen saanut jotain uhrata. Niin, mutta jos isänne teidät kiroaisi ... voisitteko kantaa sitä?
Hän ei kavaltanut, mutta sanoi totuuden teille ja miehillenne, mutta te ette tahtoneet häntä kuulla. Emme tahtoneet, emmekä rehellisinä ruotsalaisina tahdo vastakaan. Mutta saattaa tulla se päivä, jolloin myönnätte, että isäni oli oikeassa. Löfving ponnahti pystyyn: Isänne? huudahti hän kauhistuneena; voisitteko sanoa ne sanat Jumalan edessä? Attila lähestyi muutamia askeleita.
"Isäni", sanoin hänelle, "voisitteko sanoa minulle, kenelle nämä majat ovat kuuluneet?" Hän vastasi: "Poikani, noissa matalissa majoissa ja tällä autiolla alalla asui kerran siitä on jo parisenkymmentä vuotta kaksi perhettä, jotka niissä olivat onnensa kohdanneet.
Sen vaan tahtoisin tietää: onko se teidän täysi tuumanne että olla vastaan sitä, vaikka itse sanon, kunniallista ehdotusta, minkä teille tein; voisitteko todellakin tuottaa meille häpeää ja pilkkaa tyhjäksi tekemällä naimiskaupan, josta ympäri pitäjätä puhutaan niinkuin aivan valmiista?" "Vaikka suututtekin, täytyy minun myöntää että täyttä totta tässä olen puhunut", vastasi Hannula.
Päivän Sana
Muut Etsivät