United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos käy kveckarinaisten kokouksissa, huomaa jälestäpäin mieleen muistuvan monta kaunista kuvaa kasvoista, monta miellyttävää naista, eikä noita kasottain käytettyjä monivärisiä vaatteita, tekokukkia ja muita kiiltokaluja, jotka tekevät naisista kirjavan kokoelman ja vetävät huomiomme pois kasvoista, joita ne ovat kaunistamassa.
»Tehtäköön naisista virkamiehiä. Olisivat siksi juuri omiaan. Tulisivat vähemmällä toimeen ja olisivat nöyriä ja tottelevaisia. Ymmärtäisivät taikka elleivät ymmärtäisi, niin heitä opetettaisiin ymmärtämään, ettei virkamies ole mikään herra, vaan että hän on kansan renki » »Jussi!» »ja että hänen kiltisti tulee kuulla sitä, joka hänelle leivän antaa.
Yksi seuran naisista se oli suuri veitikka kysäsi silloin äkkiä: Vaan ettekö koskaan tulleet ajatelleeksi, että tuo vanha vartija olisi itse voinut olla teihin mielistynyt ja oli mustankipeä siitä syystä, että te mielistelitte toista hänestä välittämättä. Seura remahti nauramaan, vaan kertoja vastasi tyyneesti: Teette mulle suuren kunnian, neitiseni.
Oi naisista kaikkein enimmin rakastettu! nyt ei ole enää aikaa pettää teitä: se onnellinen mies, jonka näette jalkojenne juuressa, ei ole mikään Lindor; minä olen kreivi Almaviva, joka kuolen rakkaudesta ja turhaan olen etsinyt teitä kuusi kuukautta. Ah!... Figaro!
Ei mennä! epäröivät naisista muutamat uhriveräjällä ja alkoivat kääntyä takaisin. Nyt mennään! huusi Ilpotar ja astui ravakasti edelle.
Josef ei koskaan lakannut häntä suremasta ja kaikista muista naisista oli hän välinpitämätön. Aluksi oli hän lohduttamaton. Isabellalle oli hän uskonut kaikki tuumat, joita hän hautoi levottomassa mielessään. Hänen ainoana tyydytyksenään oli lukea uudelleen hänen kirjeitään ja muistiinpanojaan.
Eräs Seraljin naisista päästää hillityn huudon. Frankki ja hänen toverinsa siirtyvät kauvemmas. Muutamia päiviä tämän jälkeen toi vanha vaimo venäläisen ministerin hotelliin kirjeen ja kukkamaljakossa kasvavan kasvin. Sieltä saatettiin nämä perille omistajalle, eräälle matkustajalle. Kirje kuului näin: "Vaalin entinen ystävä ja pelastaja, rauha olkoon kanssasi! Näin sinut muutama päivä sitten.
Siitä kun ei ollut mitään apua, niin kääntyivät toistensa laseja kalistelemaan ja jatkamaan äskeistä puhettaan sen suuren maanviljelijän jalkavaimojen pienimmistäkin yksityisseikoista, joka keskustelu ikäänkuin kuljetti heidät puhumaan huonomaineisista naisista ja miesten menettelystä niiden kanssa.
Jos ette katso sitä liian julkeaksi kysymykseksi: oletteko kauan tuntenut morsiantanne?" "Olen, hyvin kauan." "Ja te olette aina häntä rakastanut?" "Aina, hänen lapsuudestaan saakka. Hän oli kaikista maailman naisista määrätty minulle elämän kumppaniksi, ja sieluni jalostuttajaksi. Minä en tiedä miten minun olisi käynyt, jos ei ajatus häneen olisi käynyt rinnallani suojelusenkelinäni.
Sitten naiset, hekin järjestyksessä, niin että ensin tulivat pakkotöihin tuomitut harmaissa vankimekoissa ja huiveissa, sitten siirtovangit ja ne, jotka vapaaehtoisesti seurasivat, kaupunkilaisissa ja maalaisissa kotipuvuissaan. Muutamat naisista kantoivat rintalapsia harmaiden mekkojensa liepeihin käärittyinä. Naisten mukana tulivat omin jaloin lapset poikia ja tyttöjä.