United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin se sairas ukko jutteli. Minä olen totellut häntä ja olen vielä tässä. HILMA. Herra siunatkoon! Missäs sitten? ROOPE. Voisihan sitä olla muuallakin. HILMA. Minun ei ole ikinä päähänikään pistänyt että sinä joskus olisit meiltä poissa. Kuinka vanha sinä olit, kun tulit meille? ROOPE. Kuudentoista. HILMA. Sepä se.
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu! Eikös se mestari ole kotona? Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu? Ei mitään. Eikö mitään. Ei... Missäs se mestari on? Mestariko?... Se meni vähän asialle. Tuleekohan se kohta? Niinkö mestari? Ei saa! Minkätähden ei saa? Saahan? Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
"Missäs se kalastaa?" tokasi siihen isä vihdoinkin työnsä lomassa. "Nenosen lammissa", ehätin minä kiukkuisella äänellä. Välinpitämättömän näköisenä oudosteli isä nyt uudella saippualla leukaansa voitaen: "Mikä pahuuksen kalastusta se semmoinen on ... kun nyt ihan talkoot pitää?"
Voi jos hän olisi voinut saada itsensä rakastamaan häntä! Mutta hän melkein pelkäsi setää; siihen hän ei mitään voinut. Ja kun hän ilmaantui niin äkkiä kuin pilvistä pudonneena ja vaati: rakasta minua muka! niin tuo se teki tytön pikemmin vastahakoisemmaksi vaan. "Missäs sinun vaimosi on?" kysyi Amrei. Hän lie tuntenut, että vaimo-ihminen olisi kohdellut häntä lempeämmin ja hennommin.
"Entäs missäs sitten olit majaa viime yönä?" kysyi seppä vastaan. "Tottahan toki tiedät mistä olet tullut, josko oletkin kahdellapäällä minne mennä." "Minä makasin luostarin vaivaismajassa. Mutta siellä sain sijaa ainoasti pitkän rukoilemisen perästä, ja minua kiellettiin takaisintulemasta."
Vie pois partavesi ja tuo silmivettä sijaan! Minkä tähden ei rouva itse tullut? Ei se ollut siellä! Missäs se on? Tuvan uunin edessä pitelee herran turkkia lämpiämässä. Kuudesta tuhannesta! Se on hävytöntä, sikamaista, se on juutalaisten peliä sillä lailla! Minunko tässä pitää yksinäni kaikki pitäjän verot maksaa? Häh?
Siinä alkoivat jo tähtiöt välkkyä, kimallella. Mitä minä olin luullut lehdikoksi, olikin tumma pyöreä mäen törmä. "No mutta missäs sitä nyt ollaan sitten?" toistin minä ääneen, pysähtyen kolmatta kertaa ja kysyvästi katsahtaen englantilaiseen keltaisenkirjavaan koiraani, Dianaan, kieltämättäkin viisaimpaan kaikista nelijalkaisista luontokappaleista.
Hän oli saanut pitsin ommelluksi, viskasi paidan Anna Liisalle ja sanoi: »Siin' on nyt paita, niin että ihan sen pitää Anna Liisan mieltä himaista. Mene saunaan ja muuta se päällesi!» Mutta Anna Liisa ei vielä ehtinyt lähteä, kun hän jo taas tiedusti: »Missäs ne ovat ne Ihalaisen verkavaatteet, jotka sille jäivät ukko Ihalaiselta?» »Ka siellähän ne ovat vaateaitassa.»
Ei meitä ole talonväkeä kuin kaksi henkeä, vaimoni ja minä. Niin todellakin ... vaimosi, missä hän on? Ka niin, missäs se eukko onkaan? Mennään tänne saliin ... ota vain tupakkasi mukaan, ei se mitään. Elli kuulee heidän tulevan saliin.
"Vielä." "Missäs he ovat, kosk'ei heitä näy?" "He ovat jo nukkumassa." "Onko teitä muita lapsia kuin te?" "On meitä vielä kaksi; ne ovat meitä vanhemmat." "Missä he ovat?" "He ovat koulussa." "Koulussa, koulussa, vaan eivät toki maailman rannan koulussa, jossa minä poloinen olen ollut", mutisi vieras itseksensä ja hän purskahti taas itkuun ja lapset kokivat häntä lohduttaa.