United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun vastaus viipyi, varotti vielä Partanen: »Mutta niin kuin sanottu, niin meidän talossa eivät akat saa olla jouten. Työtä tehdään, että luut vain ryskävät, mutta syömisen puolta taas on, vaikka olisi kolme kahden tynnörin mahaa itsekullakin.» Mutta jos Partanen oli tähän asti ylpeillyt, niin alkoi nyt Kaisakin nenäänsä nostaa.
Huu! tuolla näen pimeän luolan, joka ahneesti ammottaa tänne. KASPER. Tartaruksen ovi, josta tie käy alas onnettomien asuntoihin. Sä kuulet kuinka se humisee ja kiljuu. GILBERT. Kuin myrskyssä musta aukio hirmuisen tynnörin kyljessä. Mutta minkä maan, kaukaisuudessa sinertävän, näkee silmäni tuolla vuorten tutkaimilla?
Hän on tullut hyvin kaukaa. Heikki, Heikki ho ooi!» Eevi huusi niin että kajahteli. Heikki oli jo jättänyt ylhäisen asemansa tynnörin kannella ja oli juuri päättänyt nauttia vapaudestaan. Hän oli hakenut itselleen nurkan kellarin katon takana, oli heittäytynyt mahalleen nurmelle, levittänyt »Maamme»-kirjan eteensä ja alkanut sitä tutkia. Silloin kuului Eevin ääni.
Voi kun sinä tuolla tavalla, vaikeroi emäntä. Siinäpä nyt on, etpä uskalla. Sillä väellään tynnörin kirppuja paimentaa, kuin yhden tytön. Menköön vaan mitä pikemmin sinne Ahoniemeen, jos se ottaa. Aivanko todella sinä sallit Aatulle mennä, vaikka olet sitä tähän asti vihannut. Sano sinä, ketä tässä vielä osaa rakastaa. Niistä näkyy saavan saman palkan kumpaisestakin, rakasti tai vihasi.
Helppo oli ne saada irti ja oitis hoksasi Saku ehdottaa: Montako poikaa meitä on... Yksi ... kaksi ... kolme ... neljä ... Vesa viides ... Vikki kuudes ... minä seitsimäs...! Seitsemän poikaa. Hän luki nyt tynnörin vanteet ja ilmotti: Joka pojalle tulee vanne ja sitte ajetaan niitä kepin kanssa pitkin tietä. Oitis olivatkin vanteet irrotetut ja tynnöri lautoina. Ja nyt alkoi iloinen kulku.
Ovella nyykäytti hän päätään Rejer'ille, joka oli jäänyt sinne tulistuneena ja vielä vähän pyörröksissään siitä, että niin äkkiä oli tullut osalliseksi tähän kaikkeen. Olihan hän käyttäytynyt kuin mies! Tuolla liidutun tynnörin luona jaettiin paloviinaa. Sen ympärillä melusi joukko punakasvoisia miehiä tupakkamälli suussa.
Poikanen oli hypännyt hajasäärin ratsastamaan portaitten läheisyydessä seisovan vesitynnörin selkään ja soitteli nyt iloisesti tynnörin kumahtelevaa kantta. »Paljon on mulla tavaraa, eikö totta? Yhtä paljon kuin pääskysillä tuolla katonräystäällä. Tekisikö mielenne vaihtaa, Miina?» »Pidä sinä itse tavarasi! Mutta huolet minä kyllä vaihtaisin.
Mutta aina hän kuitenkin siihen virkkoi: Mitäpä tuota minun riskeydestäni, vanhan miehen ... ei pidä pilkata vanhaa miestä ... riskimpihän toki pehtori on itse. En toki ole ... mitä se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski, kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin. Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan. Onpa sitä maar siinäkin.
Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se minullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä! No jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää selviä. Ihan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla... Selkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki ihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.
Pidätkö minua poikanulkkina, kakarana, koska taputtelet minua päähän? Katso, ettes makaa tuolla pöydän alla ja kuultele mesiäisiä! ESKO. Minä en pelkää sinua, minä en ole mikään jänis enkä oravakaan. Olenpa Nummisuutarin poika ja kannan tynnörin ja kakskymmentä vakkaa rukiita. TEEMU. Minä kannan kaksi tynnöriä täyteensä. ESKO. Sen kannan minäkin, jos oikein pahan pääni päälleni otan.