United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Toinen kerta! Niin. Entäs kolmas kerta! ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut. ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta! ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut! ESKO. Kolmas kerta. Tunnustappas! ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin silmätkin.
ESKO. Mies vakaa hän on niinkuin poikansakin eikä turhaa leikkiä kärsi enemmän kuin minäkään, ja ettemme olekkaan edessänne leikkikaluja, sen tahdon teille näyttää! Minä käsken teidän keräjiin, Karri, minä käsken sinun keräjiin, Jaakko, ja samoin vaimosi Kreetan myös, ja tulkoot yhteen iloon vielä Teemu ja isänsä, juureva ukko, jotka minua niin hävyttömästi rusikoitsit.
Kuule, miten sinun laitasi on, sinä olet käynyt niin salaperäiseksi? Eikö mitä, on vain ollut tässä vähän töitä ja hommia. Hommia, hm, on niitä hommia joskus väliin näkynyt iltahämärässä hameniekkain parissa... Esko melkein säpsähti, kun toinen tovereista äkkiä heitti tuollaisen viittauksen, hän tunsi, että se sattui hyvin aralle paikalle.
Kaikki suru, tuska ja kiusaus, jota olemme saaneet kärsiä, on aivan heistä vuotanut. Minun pitäisi mennä Ainaa lohduttamaan, mutta en kykene sitä tekemään, sillä kauhea epätoivo on täyttänyt sieluni..." Juuri kun hän puoliääneen itkunsa seasta mutisi viimeisiä sanoja, töytäsivät hänen nuorimmat veljensä, Esko ja Hannu kamariin.
TEEMU. Eräs mies, talonpoika, minä en sano kuka hän oli, mutta hänpä kaupunkitiellä kertoi minulle, että koska hän ensi kerran otti jalkaansa sinun tekemäsi saappaat, ja käytyänsä tuvasta tallin parsille havaitsipa mies, että toisesta saappaastansa oli antura pois; se oli, näetkös, jäänyt tielle tuvan ja tallin parsien välille. ESKO. Se on vale ja väärä puhe, jyrkästi väärä.
Nuo kamalat soimaukset koskivat Annaan niin kipeästi, että hän rupesi voimaan pahoin, jonka vuoksi hänen täytyi lähteä häistä. Köllisköki vetäysi toiseen huoneesen, mutta vielä ovessaki lähettelivät muutamat akat hänelle soimaavia sanoja. "Tulehan tänne porstuakamariin", sanoi Esko minulle, "siellä puuhaamme saada jotain leikkiä toimeen". Minä seurasin häntä.
Luultavasti on Esko siellä käydessään osannut tehdä sitä samaa, mitä on meidän nähnyt täällä kotona tekevän, ja puhua sitä, jota on kuullut meidän puhuvan, ja silti en saatt..." Samassa tuokiossa töytäsi Pirko huoneesen, niinkuin suuri tuulispää, jonkatähden Kirrin puhe jäi kesken. "Voi s a! Oletteko pirumpaa koskaan kuulleet?
Tuo kirje teki minuun sangen kummallisen vaikutuksen. Olisiko siis kumminki totta, että Esko, lapsuuteni ystävä, valtaa minulta Ellin. ? Kolmisen viikkoa on nyt kulunut siitä, kun viruessani tuolta Oulujoen törmällä sain edellä kerrotun kirjeen. Olen vihdoinki saanut rakkaimman toiveeni täytetyksi. Olen päässyt muutamaksi viikoksi omaisten seuraan kotia.
Hämmästyneenä nostan katseeni ja äkkään edessäni Esko Riekin, joka pyyheliina kainalossa astelee vastaani, nähtävästi matkalla saunaan. Terve, terve! Sen suurempaan sananvaihtoon meillä ei ole tilaisuutta, eipä edes kättä puristaa. Mutta mieleni sykähtää äkkiä tavattoman iloiseksi: onhan meitä ainakin kaksi suomalaista samassa kadotuksessa!
Näkyypä nyt kuin kävisi kaikki poikasi onneksi, mutta malta, Topias: Esko on mies, hänellä on isä, äiti, koto ja virka, ja tulevaisuutensa on siis joteskin luotettava; Jaana taasen on orpo, turvaton tyttö, hänellä on »suo, siellä, vetelä täällä, eikä kuivaa kussaan»; ja malta vielä, että hän on Eskoa vanhempi. Minä en sano enempää. Sinä ymmärrät meininkini? TOPIAS. Sen hyvin ymmärrän.