United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin poikkesivat ne eräältä kohdalta kylän lävitse käyvältä valtatieltä ja tulivat muutamalle sen vieressä olevalle talolle; siinä oli ajaja pakoitettu pysähtämään, portti oli kiinni. "Hei ho!" huusi kuski, nousten istuinlaudalle seisomaan, voidaksensa nähdä sisään pihaan. "Portti auki!"
"Se olisi ollut parempi, kuin neuvo nyt." "Oh ho," valitti hoitaja vanhain palvelijain tavallisella äänellä. "Allah Ben Hamounin järkeä varjelkoon! Eikö minun teidän omasta käskystänne täytynyt totella häntä, kuin itse Shahin äitiä, ja eikö hän aina kehottanut minua menemään iltarukoukseen moskeaan? Miten sitten juuri sinä päivänä olisin jättänyt sitä tekemättä?
"Jospa ei sinua vaan peijattaisi siinä, Jäger! Tiedäthän, että kauppa se aina on kauppaa?" "Minuako peijattaisiin? ho, ho, ho, ho." Kapteeni nauroi ylönkatseellisesti ja taatulla itsetunnolla, niin että oikein tuoli jytkyi... "Olkoon menneeksi sitte! me vaihdamme!" "Sinä, Jäger, aina niin suin päin päätät asiat!" "Se on minun luontoni, näetkös, ... asiat selville yks, kaks!
Olet oikeassa ... mutta jos Kron kieltää ... ja sen hän varmasti tekee ... jollei voidakaan esittää todisteita häntä vastaan... Jos hän sittenkin pääsee käsistäni! Ho ho!
Ken uskaltaa meitä lähestyä? FUCHS. Ei kenkään ei kenkään. Ja mitä kuuluu siihen pieneen kansaan, niin ovatpa meidät jo jättäneet; sen teit he tällä ijankaikkisella hetkellä. MAX. Minä tiedän jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli Tommi. Ho hoo, mies, he jo parveilevat sun ympärilläs kuin pääskösliuta ympäri haukan.
Jos täytyy arvosan herran eessä mun seista ja hän mua pyytää, niin veri poskeni halkaisee, sydän rinnasta karkaa; naimist' en näin hirmuiseks minä konsana luullut.» »Ho, hoo!» vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna, »nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
Oltta, sankarini. TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset. Tämä päivä on riemupäivä Timoteukselle. MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun poikani? Miksi niin, mun sotasankarini? TIMOTEUS. Hm! Hoh ho! TIMOTEUS. Ja jumalinen myös. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat: »poika, katso, että nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa pelkäävä, siinä löydät ankkurikarin, joka myrskyssä kestää.»
BARTHOLO. Mutta, maisteri, minä olen jo sanonut sen tuolle vanhalle Bazil'ille; eikö hänen olisi mahdollista opettaa iloisempia kappaleita, kuin nuot suuret ariat, jotka menevät ylös, alas, vierien, hi, ho, a, a, a, a, ja jotka minusta näyttävät aivan hautajaisten tapaisilta? Vaikka vaan noita pikkuisia lauluja, joita minun nuoruuteni aikana laulettiin ja joita jokainen varsin helposti muisti?
Ho, nyt on suru poissa, äitiseni, sanoi notarius, minä en välitä vähääkään Emilistä; hän saa olla siellä kuin hän on, äiti, ja me vanhat saamme huvitella itseksemme. Niin, sen sinä sanot, joka et tee kortta ristiin perheen hyväksi ... niin Jumala nähköön, sillä en minä tarkoita mitään pahaa, sillä sinä raukka olet niin kivulloinen, ett'et sinä juuri mitään jaksa.
Sata markkaa. PENTTINEN. Tuossa on sata viisikymmentä. ROUVAT. Sata viisikymmentä! Parriisista! Parriisista se tilataan. Nyt, kun se tyttö vaan joutuisi Myöhäistä, myöhäistä! Ho, ho, siunaa ja varjele! Juoksin niin että syömmeni halkijaa. ROUVA PENTTINEN. Myöhäistä! Ettäkö et ennättänyt? RIIKKA. En ennättänyt. Laiva olj' jo hyvän matkaa rannasta.