United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siihen vielä lisäksi kädet, sormineen päivineen, tuollaiset, jotka eivät ole räätälin hyppyset. Ja viimeksi pää, oikea lihapää, jossa ei kasvojen juonteista saa suurta selkoa. Tuoli päästi kuivan äänen, kun Tuokko heittäytyi siihen istumaan. Ohhoh, virkkoi hän. Kylläpä raukesi kädet. On taas tuo ori ollut niin vähillä ajoilla, ettei tahtonut jaksaa vetää.
Toverit! kuuluu tyyni, mutta samalla väräjävä, läpitunkeva ääni sanovan. Ylös tuolille! vaati joku huoneen perältä, ja samalla työnnetään Thuren taa tuoli, jolle hän hypähtää. Eron hetki on tullut, toverit. Hevoset ovat valjaissa. Sallikaa minun sentähden sanoa sana, vain muutama sana viimeisiksi hyvästeiksi.
Mies sitä vastoin esiintyi usein kotonaan kuin vieras, tuommoisena omituisen levottomana ja kaihtelijaana, mutta konttoorissaan ja kauppahuoneessaan oli hän itsevaltijas hallitsija, vieläpä tuima hallitsija; konttoori oli hänen maailmansa, jossa hän ennen kaikkea liikkui ja tuoli pulpetin ääressä oli hänen valtaistuimensa.
Mutta ei auta, rahaa minun pitää saada, muuten olen hukassa. Täällä minä nyt olen, herra asessori. VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sisään, astukaa sisään. Raitis ilma tänään. HENTUNEN. Niin, käyhän siellä semmoinen kylmä viima. VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyvä, kas tässä tuoli. HENTUNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kyllä minä seisonkin.
Kaksi vartijaa otti nyt kauppiaan huostaansa, saattoivat hänet erään pihan halki, veivät hänet muutamaan käytävään, jossa seisoi kolme vahtimiestä, aukasivat erään oven ja työnsivät hänet kehnoon huoneesen, jossa ei ollut muuta sisustusta kuin pöytä, tuoli ja komisarjus. Komisarjus istui tuolilla pöydän ääressä kirjoittamassa.
Vihdoin hän kumminkin aukaisi oven ja vieraat astuivat sisälle. Huone oli avaranlainen, siinä oli akkuna pihalle ja toinen kalliolle päin. Nurkassa oli leivin-uuni, joka huonetta melkoisesti pienensi, liedellä uunin edessä oli sikin sokin patoja ja astioita. Piha-akkunan edessä oli pöytä, jonka edessä rahi ja akkunan pielissä pöydän molemmissa päissä tuoli.
Esteri seisoi ylpeän näköisenä, pää pystyssä, heittäytyi nojatuoliin selkäkenoon, niin että, tuoli rysähti, ja siitä suuntasi häneen katseen alta kulmainsa. »Minkä vuoksi et mennytkään hiihtämään?» Ei vastausta. Opettajatar istahti toiselle puolelle huonetta varjoisimpaan kohtaan ja katseli sieltä Esteriä, joka istui kuutamossa tuima katse herkeämättä kiinnitettynä häneen.
"Jospa ei sinua vaan peijattaisi siinä, Jäger! Tiedäthän, että kauppa se aina on kauppaa?" "Minuako peijattaisiin? ho, ho, ho, ho." Kapteeni nauroi ylönkatseellisesti ja taatulla itsetunnolla, niin että oikein tuoli jytkyi... "Olkoon menneeksi sitte! me vaihdamme!" "Sinä, Jäger, aina niin suin päin päätät asiat!" "Se on minun luontoni, näetkös, ... asiat selville yks, kaks!
Hanna joutui lähelle hra Lindin seuraa, mutta kun seura oli hänelle tuntematon, ei hän siihen itsestään liittynyt eikä hra Lindkään esittänyt häntä tuttavilleen, vaikka oli ollut tyhjä tuoli heidän pöydässään. Yht'äkkiä, niinkuin kylmän aamutuulen kosketuksesta, hajosi silloin hänen unelmainsa toivo, jonka ympärille hän oli haaveittensa hunnun kietonut.
SILTAVOUTI. Kirjoituspöytä ja samaten tuoli, jossa herra vallesmanni ja ritari suvaitsee . PUMMI. Jahah! Onkohan näissä lootissa mitään? Ei mitään muuta! No, mitä vielä? SILTAVOUTI. Vaatekaappi. PUMMI. Kunnossa? SILTAVOUTI. Kunnossa. PUMMI. Avatkaa ovi! Mitä siellä on sisällä? SILTAVOUTI. Jahah mutta avain on poissa. KALLE. En en tiedä. Kai se on kauppiaalla.