United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oltta, sankarini. TIMOTEUS. Miljuunit kiitokset. Tämä päivä on riemupäivä Timoteukselle. MAURA. Hi hi! Miksi niin, mun poikani? Miksi niin, mun sotasankarini? TIMOTEUS. Hm! Hoh ho! TIMOTEUS. Ja jumalinen myös. Ihana asia. Aina muistan emoni sanat: »poika, katso, että nainen, jonka aviokses kerran valitset, on Herraa pelkäävä, siinä löydät ankkurikarin, joka myrskyssä kestää.»
Siellä rannalla minä mieluimmin kuljeskelin ja sepittelin monia kauniita satuja; sankarini tulivat kaukaa ja matkasivat jälleen poikki meren; minä itse olin heidän keskellään ja seurasin heitä, kun he purjehtivat pois. Nyt tunnen olevani niin väsynyt, heikko, satuni eivät voi ravita minua enää; ne ovat ainoastaan satuja. Björn, tiedätkö, mikä minut on sairaaksi tehnyt? Eräs totuus.
Kuka olisi voinut arvata, että kun Katri huokaili Pekalle: "Sinä sankarini suuri, kotkani kaunis ja komea", Pekka siihen heti osasi vastata: "Sinä impyeni ihanin, nuortea, notkea neitoni." Ei kukaan ihminen ennen ollut huomannut Pekassa mitään runollista, joka voisi innostuttaa kirjoittamaan monta sivua tunnelmia. Mitäs ne kylmät, välinpitämättömät ihmiset mitään huomaisivat. Mutta Katri huomasi.
Kun tuo korea, ihana neiti Anna tuli puotiini joitakuita kauniita Saksan kankaita ostamaan, taikka milt'ei ostamaan, niin kuitenkin silmäilemään, ja sinä, nuori sankarini, samassa satuit kulkemaan ohitse, enkö nähnyt mitkä tuliset silmäniskut loit Saksan kankaihini! He! he!... he!.. Bartholdus Simonis. Te olette erhettynyt, herra Barrus! Jöns Barrus.
Tekisin saman työn vielä kerran, vaikka menettäisin silmät päästäni. "Se oli sydämen hulluutta. "Ja sellainen hulluus on ihmisen suurin onni. "En ole vielä elämäni kuluessa ehtinyt rakastua naisiin. "Rakkauteni esineenä on ollut ja vieläkin on Belisarius. "Tunnen vallan hyvin sinun ei tarvitse ollenkaan hymyillä noin ivallisesti, ystäväni tiedän hyvin sankarini heikkoudet ja huonot puolet.
Mutta tuokion kuluttua, kun palajan takaisin mitä näen? Pieni sankarini oli tahtonut millä hinnalla hyvänsä vapautua. Se oli taas tehnyt uljaan rynnäkön vankilan seiniä vastaan. Se oli yrittänyt päin ja jaloin avata itsellensä tien suureen luontoon. Mutta seinät olivat sille liian kovat, jotta pako ei onnistunut, ja nyt riippui se toisesta jalastansa rautahäkin seinässä, pää alaspäin.
Hän kohenteleikse tyytyväisesti rykäisten iloisena siitä, että vielä oli hengissä, ja tarkastettuaan vihamiestään kiireestä kantapäähän suuremmalla kunnioituksella kuin koskaan ennen hän virkkoi: »Kastor avita! Sinä oletkin väkevämpi mies kuin luulinkaan. Huomaan, että olet ansiokas ja kyvykäs mies. Anna kätesi, sankarini!»
ERLAND. Sankarini nuori! Velvollisuuden sanoja sa puhut. Sä riennä kuningasta puoltamaan. Miks siitä taivas mua vanhust' estää. WILHELM. Sa lohduttele armast' immyttä! Sun sijaas, isä, taisteluun käyn minä. Tät' asiaa en tunne niin kuin sinä Ja Aksel tarkoin, vaan jos teistä rehti Uskollisuus se sotaan häntä käskee No niin, jo paljas miekkan' on, sua seuraan.
"Sepä paha", vastasi kuningas hymyillen, niinikään hiljaa, "sillä sinä tiedät, että Odinin lahjoittama keihäs lopuksi pettää ja voitonjumala ottaa lemmikkinsä Valhallaan. Hyvästi nyt, sankarini." Kun päälliköt olivat lähteneet teltasta, seisoi korsikalainen vielä ovella. "Yhtä suosionosoitusta pyydän vielä sinulta, kuningas", sanoi hän.
Elina, kuule minua! Olen kasvanut sinun nimesi kaiun ympäröimänä. Minä vihasin sitä nimeä, koska elämäsi mielestäni loukkasi kaikkia naisia. Ja kuitenkin, kuinka merkillistä, kun unelmissani suunnittelin omaa tulevaa elämääni, silloin olit sinä aina sankarini, tietämättäni sitä. Nyt minä sen huomaan. Mitä suurta silloin tunsinkaan!