United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te kenties ette ole milloinkaan nähnyt tappelua, rouvaseni? ROSINA. Enkä tahdo nähdäkään. KREIVI. Ei mikään ole kuitenkaan niin hupaista kuin tappelu. Ah! ah!... Kas niin ... tulihan minun opettaa teille ammattini salaisuudet... Todellakin sangen varomaton nainen! eikö hän huomaa lempikirjettä, jonka hän pudottaa taskustaan? BARTHOLO. Antakaa se minulle, antakaa.
BARTHOLO (itseksensä.) Se on joku peijari... (
Anteeksi: minä olen heti huomannut vääryyteni; ja sinä näet minut jalkojesi juuressa, valmiina sitä parantamaan. ROSINA. Niin, anteeksi! vaikka luulette, että tämä kirje ei tule minun serkultani. BARTHOLO. Olkoon se joltakulta muulta tahi häneltä, minä en tahdo mitään selitystä. Te näette, että hyvällä kohtelemisella saa kaikki minulta. Lukekaa se.
KREIVI. Oho! älkää ensinkään huolestuko siitä; sillä minä, joka vähintäänkin olen yhtä paljon tohtori kuin te... BARTHOLO. Kuinka niin? KREIVI. Enkö minä ole rykmentin hevosten lääkäri? Juuri sentähden minä pantiinkin virkaveljen luoksi asumaan. BARTHOLO Uskallatteko verrata hevoskengittäjää... Nuotti: Vive le vin.
Viettää päiväni mustasukkaisen äijän luona, joka kaiken onnellisuuden sijasta tarjoo nuoruudelleni kammottavan orjuuden. BARTHOLO. Ah! mitä kuulen! ROSINA. Niin, minä sanon sen aivan korkealla äänellä: minä annan sydämeni ja käteni sille, joka voi temmata minut tästä kauheasta vankihuoneesta, jossa minua itseä ja tavaraani pidetään vasten kaikkea oikeutta. Kolmastoista kohtaus.
BARTHOLO. Viha tukehuttaa minut. KREIVI. Todellakin, herra, nuoren naisen on vaikea... FIGARO. Niin, nuori nainen ja korkea ikä, sepä vaivaa vanhuksen päätä. BARTHOLO. Kuinka! kun tapaan heidät verekseltä! Kirottu parturi! Minun tekee kovasti mieli... FIGARO. Minä menen tieheni, hän on hullu. KREIVI. Ja minä myöskin; kunniani kautta, hän on hullu. FIGARO. Hän on hullu, hän on hullu...
Tuuli ehkä vei tuon paperin, ehkäpä ensitulija; mitä minä tiedän? BARTHOLO. Tuuli, ensitulija!... Ei ole tuulta, neitini, eikä ensitulijaa maailmassa; ja aina tuossa on joku valmiina ottamaan niitä papereita, joita nainen näyttää epähuomiosta pudottavan. ROSINA. Näyttää, herra? BARTHOLO. Niin, neitini, näyttää. Oi häijyä vanhusta!
BARTHOLO. Voi noita juutalaisia, noita palvelija-koiria! La Jeunesse! L'
ROSINA. Kuudes... BARTHOLO. Minä näen kyllä, että kuudes ei ole täällä. Kuudes? Minä olen käyttänyt sen tuutiksi niitä makeisia varten, joita lähetin Figaron tyttärelle. BARTHOLO. Figaro'n tyttärelle? Entäs kynä, joka oli aivan uusi, kuinka se on tullut mustaksi? Sitenkö, että olette kirjoittanut Figaro'n tyttären adressin?
Minä takaan, että hän oli ottanut tehtäväksensä laittaa teidän haltuunne jotakuta kirjettä. ROSINA. Ja keneltä, jos suvaitsette? BARTHOLO. Oh! keneltä! Joltakulta, jonka nimeä naiset eivät milloinkaan sano. Mitä minä tiedän? Ehkä se oli vastaus tuohon ikkunapaperiin. ROSINA (itseksensä). Häneltä ei ole mitään jäänyt huomaamatta. (