United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tiedättehän te, isä", virkkoi hän hymyillen, "että me käsityöläiset kaikkein enimmin rakastamme niitä ihmisiä, joista elatuksemme tulee. Ja minun ammattini, näetten te, on urhoollisten, jaloin ritarein, korkeasukuisten knaappein ja hovipoikain, rivakkain soturein sekä muiden semmoisten nojassa, jotka käyttävät meidän sepittämiämme miekkoja.
Spenlow antoi minulle muutamia viittauksia ammattini suhteen. Hän sanoi, että se oli oivallisin ammatti koko mailmassa ja ettei sitä saanut millään lailla katsoa samanlaiseksi kuin asian-ajajan ammattia, sillä edellinen oli jotakin ihan toista, paljon enemmän suljettu, vähemmän koneenkaltainen ja tuotteliaampi.
"Onko minulla ammatti?" sanoi Kenelm. "Sehän on hauskaa kuulla. Mikä on ammattini ja miksi täytyy minun olla amerikkalainen?" "Miksi minä en suinkaan ole vääriä tietoja saanut. Te olette se amerikkalainen minä olen unohtanut hänen nimensä joka on tullut tähän maahan tappelemaan Englannin taistelijain kanssa kilpataistelu-vyöstä. Te olette vaiti; te kallistatte päänne alas.
Mikä mies te olette, koska näin tulette tänne Restrupiin aamukastetta kanervilta nuolemaan?" "Minä olen tuolta etelästä", vastasi herra, "ja ampuminen on ammattini". "Siitä olen jo nähnyt varman todistuksen. Mutta kenen joukkoa te olette?" "Minä olen sen vieraan herrasväen kyttä, joka on tuossa naapurikartanossa käymässä".
NATHAN. Josp' on sydämes dervishin vielä, siihen luotan mä. Vain pukunas on virkamies. DERVISHI. Sen myös on tarvis kunniata. Mikä oisin mä teidän hovissanne, arvioikaas? NATHAN. Dervishi vain. Tai ehkä myöskin kokki. DERVISHI. No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi. Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? Saladin sentään paremmin mun tuntee: rahastonhoitajakseen teki. NATHAN. Niinkö?
Te kenties ette ole milloinkaan nähnyt tappelua, rouvaseni? ROSINA. Enkä tahdo nähdäkään. KREIVI. Ei mikään ole kuitenkaan niin hupaista kuin tappelu. Ah! ah!... Kas niin ... tulihan minun opettaa teille ammattini salaisuudet... Todellakin sangen varomaton nainen! eikö hän huomaa lempikirjettä, jonka hän pudottaa taskustaan? BARTHOLO. Antakaa se minulle, antakaa.
Ei nä'y tämä todeksi, Eikä kyllin kaipaukseksi Luona herran hengellisen. Itse parvesta isäntä, Kaifas kaikkein seasta Ylös nousi istuimelta Korkeitten säärein päälle: Kaapu silkkinen kahahti, Kiilsi myssy kaunehimpi. Leimahti leveä lakki. Eipä entistä enämpi Kysy kirkon kaatamista; Näkyvät nämät vähäksi. Alkoi uudesta asian: "Kautta korkean Jumalan Sekä suuren ammattini Tunnusta tosi minulle.
"Tunnetteko hänet?" "Aiwan hywin ... hänhän on wanhoja kisälli=kumppaneitani." "No, mutta eihän Rommander ole kirjansitoja." "Enpä minäkään oikeastaan ... sitä olen wasta sitten harjoittanut, kun toinen ammatti petti tahi oikeimmin sanoen: kun minä petin ammattini." "Missä hän olisi ollut tilaisuudessa teitä rikokseen kehoittamaan."
Ymmärrättehän te itsekin minun ammattini ja sitä paitse enhän niinä maallisista » »Mutta hätätilassa, Vildhagen mieluummin kuin vallankumooja » »Se on toinen asia. Kaikki, meidän kalleimpien harrastustemme tähden!» »Te olette kallio, Vildhagen, kallio. Te puhuitte laivanisäntä Holtista?» »Se on hyvin surullista: hän on konkurssitilassa.» »Se ei ole mahdollista.» »Onpa niinkin.
Tämä nyt ikään pitäisi saataman nastoihinkin sävelletyksi, mutta hyvin vähän se sentään on, mitä saa höllentää taikka kiristää, ja niin on olletikin forte-paikkojen laita, joille on annettava niinkuin pieni kyyti, koska soittovärkkiä muutoinkin paljon pakottaa ja pidättää. "Kuules Anni", lopetti hän, "minä en ensinkään taida sinulle sanoa, kuinka onnelliseksi taiteeni ja ammattini minut tekee.