United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Keneltä?" "No, vanhalta hoitajattareltasi", vastasi hän, ottaen muutamia papereita plakkaristaan. "'J. Steerforth, Esquire, velkaa Hyvälle Aikomukselle'; ei se se ole. Maltappa, ja me löydämme sen pian. Vanha mikä-hänen-nimensä-onkaan on huonona kipeänä, ja siitä, luullakseni, kirjeessä puhutaan". "Barkis'iako tarkoitat?"
Mitenkä tämmöisen syyn laita lienee, sen olisin aivan mielelläni tahtonut oppilaana kuulla keneltä hyvänsä. Mutta kun tämä toivo minulta riistettiin eikä minun ollut mahdollista sitä itse keksiä eikä myöskään toiselta oppia, silloin läksin minä toiselle löytöretkelleni etsiäkseni niitä syitä, joista on puhuttu; – tahdotko, Kebes, että tästä kertoelen?"
Nauruun meni Matin suu, kun hän tämän kuuli, ja hän vastasi: En siitä vielä ole osannut ajatella. No en ole juoruakka utelemaan, lisäsi ukki. Mut jos korvani ei liene minua pettänyt, niin muistelen kuulleeni, että olet sinä tuon Hemmolassa olevan Hintin kanssa yhtä vihtaa vääntänyt. Keneltä isäntä sitä olisi kuullut? kysyi Matti kummastellen. En sen vieraammalta kun isältäsi minä kuulin.
Mitä se oli kuin sinä matkalla puhuit »Nuoresta Suomesta»? Etkö sanonut, että tarvitsevat lisävoimia toimitukseen? Keneltä sen kuulit? TEUVO. Heiltä itseltään, »Nuoren Suomen» miehiltä. JUSSI. Milloinka? TEUVO. Aivan hiljan. Siinä juuri lähtiessäni. JUSSI. Ottaisivatkohan minut? Mitä luulet? TEUVO. Sinut? No, tietysti ottaisivat mielellä hyvällä, siitä olen ihan patentti.
Maltapa! huusi sheriffi teloittajalle. Tuopa on tosiaankin kummallista, ajatteli hän; nuothan ovat aivan samat sanat jotka Fatima useampia kertoja sanoi minulle tänä aamuna ja joita minun oli mahdoton saada häntä selittämään... Tule tänne, lapsi, sanoi hän Kafurille, suopealla äänellä: keneltä ovat nuot sanat? Tiedätkö?
Mutta eivät ole kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut? P
Ja hienolle paperille se oli kirjoitettu. Ja takapuolella oli hienoa, punaista lakkaa. *Rebekka*. Ja teille se uskottiin vietäväksi. No, sitte ei ole vaikea arvata, keneltä kirje oli. *Matami Helseth*. Noh? *Rebekka*. Se oli tietysti jotain, jota rouva Rosmer-parka sairasmielisyydessään *Matami Helseth*. *Niin* sanotte te, neiti West, enkä minä. *Rebekka*. Mutta mitä siinä kirjeessä sitte oli?
Jos minäkin olisin niin kalpea, olisi minullakin yhtä paljon ihailijoita. KERTTU: Ja mitähän sinä niillä tekisit? ALLI: Antaisin rukkaset kaikille. KERTTU: Ohoh! Eikö sinua ollenkaan säälittäisi? ALLI: Ei ollenkaan. Se olisi minusta kovin lystiä. Herrat ovat niin hassuja. KERTTU: Elä nyt toki! Ja keneltä sinä olet tuon oppinut? ALLI: Niinkuin minä en sitä itsestänikin tietäisi.
Hän oli Laurin viimeisen kirjeen jälkeen joka postipäivä jännityksellä kuunnellut tulevan postin aisakellon ääntä maantieltä, vaan toisellaisella jännityksellä kuin sitä ennen. Ja kun posti oli tuotu, ei hän uskaltanut mennä katsomaan, oliko hänelle kirjettä. Mutta jokaisen kirjeen, minkä hän sai, keneltä hyvänsä, avasi hän aivan kuin toivoen markanrahan löytyneen.
Ristiritari katseli ihmetyksellä ja ihastuksella tuota noin pienelle ja kauniille tytölle tavatonta leikkikalua. No, eikö tämä ole kaunis?... Eikö olekin kauniimpi kuin sinun esineesi? kysyi amatsooni. Keneltä olet sen saanut? kysyi yhä enemmän hämmästynyt ritari.