United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siksi minua usein kohtaloni vapisuttaakin. Lapsi, minulla on sinulle jotain sanottavaa. Sanokaa! Albert Kron on myöskin Gunilholmassa. Niin on. Sinä olet toimittanut hänet tänne. Niin. Mitä varten? Mikä oikeuttaa teidät utelemaan minun aikomuksiani? Luonnon ääni. Te olette tukahuttanut luonnon äänen... Niitä sanoja lausuessanne taivaat ja maat vavahtavat. Tyttö ... nuorukainen rakastaa sinua.
Sillä muuten oli heidän välillään muodostunut semmoinen tapa, että kun Georg ei tiennyt mitä Helena ajattelee, tai epäili että Helenalla on joku suru, hän otti Helenan kädestä ja rupesi silmiin katsoen utelemaan mikä hänen oli.
Ja kuulehan nyt, Volumnia, mitä tahtoisin mieleesi painaa: jos naapurit tulevat tänne tiedustelemaan meidän keskinäistä väliämme, niinkuin naapurien tapa on, niin sano heille, ett'emme me eronneet vihapäissä, vaan että olimme kyllästyneet toisiimme. Jos he sitten lähtevät utelemaan vielä enemmän, niinkuin naapurien tapa on, niin käske heidän mennä hiiteen, ja sillä hyvä.
Koeta sitä vähän miellytellä ... mitähän ne tuollaiset kakarat ymmärtävät. Ymmärrä sinä paremmin, joka olet mies, äläkä heti ensi sanasta nenääsi takaisin vedä, jos se nyt rupeaa jotakin puhumaan. Tottahan ymmärrät, kun olet mies. Koko maailmahan sille nauraisi, jos *sinä* vasikan nahat saisit.» Ella mutisi jotakin hampaisiinsa. »Mitä se on sanonut?» rupesi utelemaan.
Seltsemänkymmentä penniä hän sai takaisin. Hän sieppasi pakettinsa ja läksi. Seitsemänkymmentä penniä! Niillä jos ostaisi vehnästä, ja kutsuisi Soiniskaa kahville? Että saisi näyttää leninkikangastaan ja kysyä, mitä hän siitä arveli; oliko kaunista hänen mielestään ja huokeata? Mutta miksi juuri Soiniskaa? Hän kohta rupeisi utelemaan, millä rahoilla se oli ostettu.
Hyvärinen jo pani pikku leikiksi, sanoi: »Eikö tuo liene Ameriikkaan tästä lähtenyt koko Ihalainen.» »Vai sinne!» ihmetteli Anna Liisa. Aluksi ei hän oikein käsittänyt asian vakavuutta, sillä niin kovin hän hämmästyi. Hyvärisen emäntä taas koetti kääntää puhetta muihin asioihin, jottei Anna Liisa rupeaisi utelemaan.
Rupesin tässä kerran utelemaan onnettomuutta, jossa mieheltä meni sääret, mutta sen enempää en siitä saanut tietää kuin että »rautatiellä kerran». Toisen kerran yritin tiedustella siitä tytöstä, milloin oli syntynyt ja missä, mutta siitä en saanut senkään vertaa. Rouva vilkaisi tuossa paikassa pihalle ja kiepsautti puheen toisaalle ketterästi, kuin olisi pyöräyttänyt padan tulelta pois.
Naimisissa hän oli siellä ollut, niin sanottiin, mutta millaista se naiminen oli ollut ja mitä hän muuten oli Amerikassa-olostaan pitänyt, siitä ei kukaan päässyt perille. Sormuksia hän ei ainakaan pitänyt. Mutta syytä siihen, ei hän selittänyt enemmän kuin muutakaan. Ja jos joku utelemaan rupesi, osasi hän kohta antaa puheelle toisen suunnan.
Minä en ruvennut hänelle mitään puhumaan, enkä kyselemään, kehoitin vaan häntä lähtemään asuntooni, joka ei ollut perin kaukana. Hän suostuikin siihen mielellään ja alkoi kanssani kävellä horjua. En ruvennut asunnossanikaan heti häneltä mitään utelemaan, toimitin vaan hänelle ruokaa ja sitten lepoa. Tosin ei hän paljon syönyt, mutta vähän kuitenkin; ja se näytti virkistävän häntä.
Enpä ole sellaista nähnyt, sittenkuin olin Kentuckyssä. Siellä emäntäni minulle välistä luki, mutta ei täällä kuulla kuin ruoskanlyöntejä ja kirouksia." Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mikä raamattu oikeastaan oli, sillä sellaisesta hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun hän näki Tuomon sitä lukevan, pyysi hän myöskin saada kuulla sieltä jotain.