United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Panette mulle näyteltävän, jot en Ma koskaan opi. COMINIUS. Tulkaa, meist' on apu. VOLUMNIA. Oi, kuule, rakas poikani! Sa sanoit Mun kiitokseni sotilaaks sun tehneen; Nyt kiitokseni tähden osaa näytä, Jok' ompi outo sulle. CORIOLANUS. Mun siis täytyy. Pois, vanha luontoni! Nyt porton henki Mun vallatkoon!
VOLUMNIA. Liiaks olet ylväs; Siin' et voi koskaan liian jalo olla. Mut täytymys kun käskee . Sanoit kerran Ett' ovat helma-ystäviä sodass'
Sa sanoit, ettet mitään meille myönnä; Ja muut' ei meillä pyyntöä kuin minkä Jo meiltä kielsit; kuitenkin ma pyydän, Niin että tylyyteesi moite sattuis. Jos sen sa kiellät; kuule siis. CORIOLANUS. Aufidius Ja volskilaiset, huomatkaatte: Roomast' En mitään kuule salaa. Pyyntönne? VOLUMNIA. Vaikk' oltais vaitikin, niin puku näyttäis Ja ruumiin asu, mit' on elämämme Maanpakos jälkeen ollut.
Minulla ei ole oikeutta pitää saarnoja toisille, mutta tässä on jotain nurinpäistä: koti, loimottava valkea, kaikki mahdolliset mukavuudet, eikä onnea sittenkään! Ei ole onnea, sanoi Volumnia Webster, puolittain itsekseen, ellei ole myötätuntoisuutta, ja juuri myötätuntoisuutta olen minä kaivannut ikäni kaiken.
Hän kohteli teitä jotenkin tylysti, virkkoi vieras lempeästi, ja se oli kokonaan minun syyni. Minä arvaan, että te olette raskaalla mielellä. Niin se oli minunkin äitini, silloin kuin hän puolusteli minua isän edessä, ja minä tavallisesti nauroin. Mutta siitä on jo pitkä aika. Min'en naura enää. Hän ei ymmärtänyt poikaa milloinkaan, sanoi Volumnia Webster kiihkeästi.
VOLUMNIA. Mihin aiot, jalo poikani? Cominius Aluksi mukaas ota; suuntas määrää,
MENENIUS. Kas niin, olitte tyly, liian tyly; Pois korjaamaan se käykää. 1 SENAATTORI. Muu ei auta: Hajoopi muuten kahtia ja hukkuu Tää hyvä kaupunkimme. VOLUMNIA. Neuvoon se Mull' yhtä jäykkä sydän on kuin sulla. Mut myöskin aju, joka hyödyks kääntää Vihani puuskat. MENENIUS. Oikein, jalo rouva!
MENENIUS. Niin minäkin, jos niitä vaan ei ole liiaksi. Tuoko hän voiton lakkarissaan? Haavat häntä kaunistavat. VOLUMNIA. Otsallaan, Menenius; hän palajaa kotiin kolmannen kerran tammiseppele päässä. MENENIUS. Onko hän Tulloa hyvänpäiväisesti löylyttänyt? VOLUMNIA. Titus Lartius kirjoittaa heidän otelleen keskenänsä, mutta Aufidion päässeen pakoon. MENENIUS. Parasta olikin sen saatan vakuuttaa.
Volumnia Webster kohautti olkapäitään ja virkkoi: Emme totelleet kumpainenkaan hyväin ystäväin neuvoja, ja siksipä on meiltä mennytkin hukkaan viisineljättä ajastaikaa elämästämme. Ikävä kyllä. Elämä on lyhyttä, eikä meillä ole oikeutta kuluttaa sitä turhaan.
VIRGILIA. Hupaista teitä nähdä, hyvä rouva! VALERIA. Kuinka voitte te molemmat? Tehän nyt vasta kodikkaita olette! Mitä te neuloskelette? Kaunis kuosi, todellakin! Kuinka pikku poikanne voipi? VIRGILIA. Kiitoksia kysymästänne; hyvin rouvaseni. VALERIA. Hän mieluisemmin katselee miekkoja ja kuuntelee rumpua, kuin tarkkaa opettajaansa. VOLUMNIA. Isänsä poika, totta tosiaan!