United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä sanon vain, että te naiset olette merkillisiä». »Naura vain! Sinä menet tiehesi, kun täällä on vähän ikävä.» »Tietysti meneekin tiehensä, kun on ikävä.
Leistén taaskin pudisti päätään. »Minä pelkään tuota demokratiaa. Se on heikon humaniteetin rajuluontoinen lapsi. Lapsi, joka huimapäisyydessään hävittää ja särkee kaikki, mitä sen tielle joutuu, minkä arvoa se ei ymmärrä.» »Sinä rupeat sentimentaaliksi», sanoi John pilkallisella hymyllä. »Elä naura. Ajattele, mihin veivät nuo hillitsemättömät voimat Ranskan vallankumouksen aikaan.» »Joutavia!
Tämä katsoi hätääntyneenä ystäväänsä. Ei, kuulehan, älähän naura! Lakkaahan toki. Otahan lasi whiskyä! Se virkistää... Enhän minä tiennyt sinulla niin huonot hermot olevan. Hän kaasi kiireesti whiskylasin myös ystävälleen ja saattoi sen suorastaan hänen nenänsä alle. Oli jotakin äärettömän liikuttavaa hänen kömpelössä, suojelevaisessa avuliaisuudessaan.
"Kirjoita Tapani tulemaan vankkureilla ja luokkavaljailla." "Naura vaan, parempi katsoa nauravan suuhun kuin... Sinulla on silkkiliina päässäsi, minne...?" "Mennään Simoa vastaan." "Näin aikaiseen!" "Tänään hän tulee aikaisemmin. Eikö hän ole puhunut sinulle..." "Ei Simo enää kykene mitään järjellistä puhumaan. Hän on niin onnellinen." "Onko hän niin onnellinen?"
Enhän minä naura, rouvaseni, minä vain istun ihmetellen tuota kummallista koti-ikävää; olisi todella hauska voida tutkia sitä pienempiä osiansa myöten. Eikö teillä ole koskaan ollut kotia? Sanokaamme sitä suojapaikaksi, hyvä rouva, mitä eläimellinen olentoni on pitänyt olinpaikkanansa.
Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Tok ei naura kaikki naiset, Eikä muoriset muhaja, Ei ne neitoset ilotse, Kassapäät ei kalkettele, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Saapi lintuset levätä, Pyyhyiset pyhän piteä, Oravaiset olla jouten, Jouten kärppäset kävellä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.
Isän ja äidin kosto on tyttären kädessä!... Niin, hänen pitää raivota, vaipua epätoivoon ja itkeä verta, sillä ei ole pahempaa helvettiä kuin rakastettunsa kadottaminen... Lopuksi hän epätoivoissaan hirttää itsensä ... hän on silloin samalla kertaa hirttäjä ja uhri ... mikä soma näytelmä!... Ha ha ha!... Naura, Julia! Eikö se ole hauskaa?
»Antakaa tytön käydä meillä tämä vuosi lukutaidon perusteita saamassa, etteivät pienemmät häntä koulussa naura. Me opetamme häntä mielellämme eikö niin, lapseni?»
"Jumal'auta, narri, en ole hullu." Mutta muistatteko? "Ihmettelen, että teidän armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Jos ette hänelle naura, on hänellä kapula suussa." Näin se ajan kieppova hyrrä tuo koston mukanansa. MALVOLIO. Tään kostan koko teidän joukkiolle. OLIVIA. Pidelty hänt' on kovin ilkeästi. HERTTUA. Jälessä menkää, lepytelkää häntä.
MAIJU. Ei elkää menkö ha-ha-ha minä jo herkiän ha-ha ai, ai, kun oikein sydämeen koskee ha-ha elkää suuttuko, ha-ha jo minä herkiän jo, jo. Noh, nyt olen ihan vakava. TEUVO. Jos suvaitsisitte nyt ilmoittaa, mitä te sitten oikeastaan tarkoititte? MAIJU. Kyllä hm, hm en minä naura hm, hm minä tarkoitin, että menisimme yhdessä Helsinkiin, että te veisitte minut sinne.