United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Lartius, uljas Rooman mies, ne kolme Yrityst' ohjaavat, niin kerrotaan, Mut minne? Luultavasti teitä vastaan. Siis, varokaa!» 1 SENAATTORI. Väkemme jalkeill' ompi, Eik' ole epäiltykään, ettei Rooma Sotahan olis valmis. AUFIDIUS. Viisast' oli Salassa pitää hankkehenne, kunnes Näkyä niiden täytyisi; mut Rooma Ne hautumasta keksi.
LARTIUS. Cominius, Tuoss' sotaorhi, ja me vaan sen valjaat; Jos oisit nähnyt MARCIUS. Vaiti!
Te etupäässä; Cominius sitten; jäljessä me muut; Syyst' etusija teill' on. COMINIUS. Jalo Marcius! Pois, kotiin! MARCIUS. Mukaan tulkoot: volskilaisill' On paljon viljaa; aittain kaivajiksi Mukahan rotat! Kunnon mässääjät, Nyt hehkeimmäll' on uljuutenne; tulkaa! Marcius, Titus Lartius ja Menenius poistuvat. SICINIUS. Niin pöyhkää onko toista kuin tuo Marcius? BRUTUS. Ei mokomaa.
LARTIUS. Kyllä. CORIOLANUS. Jumalat ilkkua mua alkaa. Minun, Jok' äsken ruhtinaiset lahjat kielsin, Päämieheltän' on kerjätä nyt pakko. COMINIUS. Kaikk' ompi teidän. Sanokaa, mit' on se? CORIOLANUS. Coriolissa köyhän miehen luona Majailin kerran; kohtelun sain hyvän. Hän mulle huusi, vangiks kun hän tehtiin; Mut edessän' Aufidion silloin näin, Ja raivo säälin voitti.
CORIOLANUS. Aufidius uudestaan siis sotaan hankkii? LARTIUS. Niin hankkii; ja se syynä, miks niin joutuun Me rauhan teimme. CORIOLANUS. Volskilaiset ovat Siis, niinkuin ennen, valmiit, kun vaan sopii, Päällemme karkaamaan. COMINIUS. Niin väsyneet he Nyt ovat, että tuskin enää näemme Me heidän lippujensa liehuvan. CORIOLANUS. Aufidion näittekö?
LARTIUS. Hän turvakirjall' Oli luonani; maanmiehiään hän kiros, Kun meille kaupungin niin raukkamaisest' Olivat myyneet; Antiumiin hän palas. CORIOLANUS. Puhuiko minusta hän? LARTIUS. Puhui. CORIOLANUS. Mitä?
Tämmöinen on asian laita: volskilaiset olivat lähettäneet sotajoukon liikkeelle, jota vastaan ylipäällikkö Cominius vei osan roomalaista sotavoimaa. Puolisonne ja Titus Lartius piirittivät heidän kaupunkiansa Coriolia. He eivät epäile voittavansa ja tekevänsä pikaista loppua sodasta. Kunniani kautta, tämä on totta. Ja nyt, lähtekää kanssamme!
LARTIUS. Ett' usein, miekka vasten miekkaa, teidät Hän kohtas; ettei mitään hän niin vihaa Kun teitä; että omansa hän kaikki Pois panttais, korvausta toivomatta, Kun vaan sais teidän voittajanne olla. CORIOLANUS. Hän Antiumiss' asuu? LARTIUS. Antiumissa. CORIOLANUS. Oi, kunpa sinne rientää sais, ja vihan Vihalla kostaa! Tervetulleet kotiin! Heit' ylenkatson; Enemmän vallastaan he pöyhkeilevät.
Miehiä nyt olkaa! Ei pakolaisille, vaan vainoojille Sen avaa onni. Seuratkaa mua, tulkaa! 1 SOTAMIES. Mik' uskaljas! En minä. 2 SOTAMIES. Enkä minä. 3 SOTAMIES. Nyt lukon takan on hän. KAIKKI. Selkääns' saa hän. LARTIUS. Miss' ompi Marcius? KAIKKI. Surman suussa varmaan.
LARTIUS. En myy sit' enkä lahjoita, mut lainaan Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. No, kaupunkia antaumaan vaadi! MARCIUS. Miss' ovat joukot? SANANSAATTAJA. Tunnin matkan päässä. MARCIUS. Toistemme sotahuudon kuulemme siis. Nyt, Mars, sua pyydän, pane vauhtiin, työmme. Niin että, miekat suitsevina, täältä Kedolle avuks ystäväimme päästään! Hoi, torvet soimaan! Onko Aufidius Muurien sisällä?