United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkälainen olo Aleksejevskin varustuksessa vangeilla oli, siitä todistukseksi kertoivat siellä olleet vangit, että eräänä yönä olivat rotat syödä Jakimovan lapsen, jonka äiti vain hädin tuskin sai pelastaneeksi, eräs heistä näytti leipää, jota olivat saaneet syödä, se oli kaikkea muuta kuin leipää.
OLLI. Parempi kuin katsoisit, ettei tuonlaiset köyhät rotat saisi sisartasi liiaksi likennellä. ANNA. Se lienee oma asiani. Olkaa te vaan rauhassa! EERO. Mutta minkätähden se Ollia niin harmittaa. Etköhän itse tuumaile päästä langokseni. OLLI. Ja mikä sitten, jos tuumailisinkin? Ettenkö kelpaisi? EERO. Kysy Annalta! ANNA. Parasta on olla kysymättä. Minulta saattaisi löytyä pian valmiit rukkaset.
Se oli siis teeskentelyä! Mutta kyllä minä siitä hän saapi olla ihan varma!» Hän teki vielä lyhyen retken uusia jälkiä myöten, ja sitten hän oli valmis: hän istuutui kirjoittamaan viisipalstaisen johtajan. »Maakunnanlehden» kirjapaino oli pimeän solan perällä, jossa siisteys oli pienin ja rotat suurimmat.
Haju komerossa vaivasi minua yhtä paljon kuin kivutkin ja pitkällä väliajalla, joka kului hänen viime käynnistään, murjoi minua kalvava pelko, jonka aiheuttivat milloin laivan rotat, jotka tuontuostakin juoksivat vasten kasvojani, milloin taas kuumeen tuottamat pöyristyttävät mielikuvitukset.
Näytelmä taskussa käveli hän edestakaisin perheentuvassa ja jos joku palvelija tuli häneltä jotain kysymään, vastasi hän ylpeästi: "Mene tiehes, tomppeli; minulla on tässä muutakin ajattelemista." Ja tuon tuostakin poikkesi hän viinikellariin särkemään pullollisen, ennenkuin rotat sen tekisivät. Vaan jo kuului aisakello lehtokujalta. Rengit hyppäsivät vastaan.
Kreivi Lejonborg ei uskonut kummituksiin, eikä hänen omatuntonsakaan kärsinyt mistään erityisestä pahastateosta; mutta hän pelkäsi rottia, ja kuten tiedetään, ilakoivat rotat juuri pääasiallisesti pimeässä. Eipä ole senvuoksi ihmeteltävää, että kreivi säikähti, kun muuan tuollainen pimeänlapsi luikahti hänen jalkojensa välitse, luultavasti lyhdyn valosta säikähtyneenä.
Odotappas, nyt saat ensin nähdä nälkää ja sitte sinut suljetaan myllyyn! Mirrin oli nälkä ja hän asettui vahtimaan, nyt vihdoinkin hoitaakseen virkaansa. Rotan hajua oli siellä joka nurkassa. Mutta rotat olivat yhtä oveloita kuin mirrikin, eivätkä tulleet ulos koloistaan. Mirri sai odottaa. Mutta mirri ei ollut suotta niin mainion viisas, miksi lukkarinmuori oli häntä kehunut.
HELMI. Elkää menkö, hyvä lehtori, elkää menkö siellä, siellä ... ne voisivat tehdä teille pahaa. LEHTORI VIRTALA. Ne? Ketkä ne? Rotat? HELMI. Ei, ei, henget, minä tarkoitan. Henget! Siis te uskotte kumminkin. Tekin, neiti Vesterholm! Te uskotte henkiä! ROUVA TALLQVIST. Niin, miks'ei hän uskoisi? HERRA ORELL. Henget käyvät levottomiksi. Minkä tähden keskeytettiin istunto?
Minusta sillä on kauhein muoto, mitä olen nähnyt. Noo, somistuu se. Somistuu se kyllä. Viehättävä viehättävä se on sittekin. Vaan nyt se on niin väsynyt ja uuvuksissa, raukka. Sillä se kuluttaa voimia, sellainen leikki, uskokaa herra. Mitä leikkiä tarkoitatte? Houkuttelu-leikkiä. Ahaa, koirako se houkuttelee rotat? Tiistimies ja minä. Me molemmat olemme siinä yhdessä. Ja se käy niin sievästi.
Uuden salaman leimahtaessa nostivat kaikki sadat pöllöt äänettömät siipensä ja vinkuivat kuin rutonlyömät rotat ja maakotka putosi häkin huipulta, putosi halki ilman, sillä siipensä eivät sitä kantaneet, putosi kuin mikäkin kuollut.