United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !


Se lauhdutti samassa haavan polttavan kuumuuden virvoittavalla vilppaudella, joka muutos kuumeen tuskissa olevasta sairaasta tuntui niin suloiselta, että hän, jota kipu juuri vähää ennen oli ohkauttanut, nyt ei voinut olla mielihyvästä huoahtamatta, kun hän jälleen vaipui vuoteelleen, nauttien voitelemisen kautta saatua lievitystä.

"Oi, missähän viipyy tuo vaimonpuoli?" valitti Helena itsekseen. Tauti toimitti tuhotyötään sairaassa. Hän oli tukehtumaisillaan. Hän makasi silmät puoleksi ummessa ja katseli ovea, jota nyt päiväpaiste valasi. Kuinka? Oliko se näky, jonka Helena nyt näki, todellinen tai oliko se kuumeen matkaansaama mielikuvitus vaan?

Kiskaisi peitteen syrjään, otti lapsen viereensä, kääri jälleen molempien ympäri, puristi häntä lujasti syliinsä eikä kuitenkaan tuntenut kosketusta. Tyttö lakkasi vavahtelemasta, yritti sanoa jotakin, mutta painoi vain päänsä hänen olkaansa vasten. Adelsvärd tunsi kuumeen polttavaa henkeä virtaavan pitkin kasvojaan.

Marian kohtalo nosti levottomuuden kuumeen tuon heikon miehen poskiin, mutta kun hän ajatteli kuinka monasti ja ihmeellisesti Jumala oli häntä itseään auttanut, virisi hänessä toivo, että sama taivaallinen suojelus tulee rakastetun lapsenkin osaksi, ja näiden muistojen viihdyttämänä pysyi hän hiljaisena ja liikkumattomana kuin nukkuva.

Hänen silmissään hehkui kuumeen tuli: Ja minun täytyy pelastaa heidät, jotka eivät hänestä mitään tiedä! Mutta ei hän vielä näyttänyt olevan varma itsestään, laimentui, uupui, tuli Anteron luo kuin neuvoa kysyen, koettaen itse vielä rauhoittaa itseään: Sano, mitä on minun tekeminen? Mikä on tässä kaikessa oikein ja mikä väärin?

Sinun veresihän on juossut melkein virtanaan ruumiistasi näinä viime aikoina, kasvosi ovat kalpeat, valtimosi eivät syki voimasta, vaan kuumeen tulesta.» »Ei minulla ole pahempaa hätää kuin kenellä hyvänsä muulla.» »Me emme kärsi enempää kuin maa kärsii, mutta sentähdenpä onkin kaikki ympärillämme, koko tämä Pohjola, päässyt irti liitoksistaan.

Mutta ruhtinatar houraili yhä kovan kuumeen vallassa ja puhui katkonaisin lausein asioista, joita kuullessaan hänen hoitajattarensa vapisi.

TIITUS: Minä luulen, että Domitianus veljeni myöskin sen huomasi. Minusta näytti niinkuin hän olisi matkan kestäessä sinulta tuon tuostakin kysynyt, kuinka minun tilani on. Mitä sinä vastasit hänelle? Katso tännepäin, Callias. CALLIAS: Vastasin, että tämä kauan kestänyt hidas ja yhtämittainen kuumeen nousu ei merkitse hyvää. TIITUS: Eikö hän kysynyt sinulta kuinka kauan luulet minun vielä elävän?

Hän oli todellakin maannut sairaana, mutta kuumeen levottomuudessa kaikuivat vangittujen rukoukset vielä selvemmin, heidän kalpeat haamunsa astuivat vielä elävämpinä esiin; ne karkottivat hänet pois sairasvuoteelta ulos maailmaan etsimään apua, jota piti mistä hyvänsä saada, koskapa kuningas vielä oli elossa ja maassa oli asemiehiä.

Eipä paljoa puuttunut ett'ei pikku "Lempikukkani" viime-suutelo ollut minullekin jäähyväissuutelo maailmasta. Siitä hetkestä muistan ainoastaan epäselvästi, kuinka itkien palasin kotiini, kuinka ei ruoka sinä iltana maittanut ja kuinka kivistävällä päällä, kuumeen ahdistamana menin levolle.