United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun minä kerran olen tuonut teidät tänne. HELMI. Kyllä minä nyt jo pääsenkin ylös. HERRA ORELL. Ei, meillä oli aikomus pitää istunto täällä, se arvatenkin oli henkien tarkoitus. Sen vuoksi toimme jo verhotkin muassamme. HELMI. Mutta eihän se käy laatuun. Hyvä täti, eihän se käy laatuun? ROUVA TALLQVIST. Miks'ei? En minä tiedä, että mikään estäisi.
Orell tarjosi minulle myös täyden hoidon, jos nimittäin olisin halukas palaamaan jälleen Lehtolaan, katsellakseni kuinka toinen hoitaa virkaani, jatkoi tohtori katkerasti. Siinä hän teki kiltisti ja itse asiassa lienee jotenkin yhdentekevää mihin minä asetun.
Neiti Orell katseli huolehtien noita nuoria kasvoja, joilla ei näkynyt hymyilyä muulloin kuin milloin hän katseli poikaansa. Tuo synkkä katse noissa kauniissa silmissä vaikutti häneen surullisesti, mutta asia ei ollut autettavissa.
Hänellä on pitkin päivää ollut ankaroita kouristuspuuskia, jotka ovat saaneet tuon pienen ruumiin aivan vapisemaan, vastasi Liisa, katse yhä lapseen kiintyneenä. Mitä tuumaa miehesi? kysyi neiti Orell. Ah, sieltähän se tuleekin itse mitä arvelee tohtori pojasta?
Sitten etsi hän rahapussinsa, tuon pienen ikivanhan harmaan silkkikukkaron, jonka hän oli perinyt äidiltään, ja laski sen sisällön. Neiti Orell oli juuri muutamia päiviä takaperin huomauttanut tohtorille, että Liisan päällysvaippa alkoi olla kovin kehno ja tohtori oli jonkun tavattoman anteliaisuuden-puuskauksen valtaamana antanut Liisalle rahaa uuden hankkimiseksi.
Täällä ei ole juuri muitakaan semmoisia naapureita, joiden luona voisi olettaa, hm, niin, hm, sinun vaimosi ei käy kenenkään luona. Minä seuraan sinua teille, piialta saamme kaikissa tapauksissa jotain tietoja. Sekin on kadonnut, vastasi tohtori lyhyesti. Yhä sotkuisempaa, näyttääpä kuin olisi aivan liitto tekeillä, mumisi Orell.
Olettehan jo kerran ennenkin sitä kysynyt. ROUVA TALLQVIST. Vai kerran! Monta monituista kertaa sitä jo on tiedusteltu. Mutta sama se. Kysytään vaan vieläkin. HERRA ORELL. No, siis! Vastaa meille henki, tuleeko neiti Törne menemään naimisiin? Myöntävä vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi. ROUVA RAMSTEDT. Jess siunatkoon! ROUVA TALLQVIST. Kaksi lyöntiä vaan. Kieltävä vastaus.
LEHTORI VIRTALA. Eikö olisi parasta, että lähtisitte pois ajoissa, rouva Ramstedt? Varovaisuuden vuoksi. Saattaisi vaikuttaa teihin pahasti. ROUVA RAMSTEDT. Ei, ei, en minä malta lähteä. Tahdon minä nähdä yhtä kaikki. ROUVA TALLQVIST. Olkaa huoletta, rouva Ramstedt, ei se ole hirveätä ensinkään. Niin, ensikerran tietysti hiukan kammottaa mutta sitten siihen tottuu. Joko voimme alkaa, herra Orell?
Ei, ei, minä säikähtäisin kuoliaaksi. HELMI. Minäkin pakenen HERRA ORELL. Ei, istukaa. Neiti Helmi, henget eivät teitä nykäisekään, minä vastaan siitä. ROUVA RAMSTEDT. Niin, te suojelette häntä, mutta kukas minua suojelee? LEHTORI VIRTALA. Minä sen teen, rouva Ramstedt, luottakaa minuun. ROUVA RAMSTEDT. Onkos teillä valtaa niiden ylitse? LEHTORI VIRTALA. On kyllä, olkaa huoletta.
ROUVA TALLQVIST. Se ei ole totta. Nyt mahtoi tulla joku erehdys. ROUVA RAMSTEDT. Onko sulhanen läsnä? Kysytään, onko sulhanen läsnä. HERRA ORELL. Onko sulhanen läsnä? ROUVA RAMSTEDT. Nyt ei meidän tarvitse enempää kysyä. Nyt tiedämme jo! Ei auta kieltää. Neiti Helmi, herra Orell! Toivotan onnea! Henget julkaisivat teidän kihlauksenne. Onnea, onnea vaan!