United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva Tallqvist, minä pyydän teiltä sisarenne tytärtä omakseni. Helmin kanssa olemme jo sopineet asiasta ja te olette luvannut antaa suostumuksenne ROUVA TALLQVIST. Mutta enhän minä tiennyt HERRA ORELL. Että se oli hän. Niin, te ette sitä tietänyt, eikä semmoinen lupaus sido. LEHTORI VIRTALA. Anteeksi, te annoitte lupauksenne ilman ehtoja. Uskallatteko pettää henkiä?
ROUVA TALLQVIST. Kenen kanssa? Kuka on sulhanen? HERRA ORELL. Kuka sulhanen? HERRA ORELL. Ei vastaa. Kuka sulhanen? HERRA ORELL. Mitä tämä on? Kuka on neiti Helmin sulhanen? HERRA ORELL. Kirje? Vastaus kirjeen kautta! ROUVA TALLQVIST. Mitä siinä on? Lukekaa pian.
HELMI. Elkää menkö, hyvä lehtori, elkää menkö siellä, siellä ... ne voisivat tehdä teille pahaa. LEHTORI VIRTALA. Ne? Ketkä ne? Rotat? HELMI. Ei, ei, henget, minä tarkoitan. Henget! Siis te uskotte kumminkin. Tekin, neiti Vesterholm! Te uskotte henkiä! ROUVA TALLQVIST. Niin, miks'ei hän uskoisi? HERRA ORELL. Henget käyvät levottomiksi. Minkä tähden keskeytettiin istunto?
HERRA ORELL. »Helmi Vesterholmin sulhanen esitetään teille hetikohta, jos lupaatte ottaa hänet suosiollisesti vastaan, ja jos rouva Tallqvist suostuu antamaan sisarensa tyttären hänen omakseen.» ROUVA TALLQVIST. Suostun, suostun. Tietysti minä suostun. LEHTORI VIRTALA. Te annatte lupauksenne, vaikk'ette aavista, kuka sulhanen onkaan. ROUVA TALLQVIST. Annan, ilman minkäänlaista epäilystä.
Neiti Orell itse oli noita myötenantavia, hyväluontoisia ihmisiä, jotka eivät koskaan voi olla aivan onnettomia, sillä heillä on jonkunlainen sisäinen taipumus uhrautua toisten edestä ja tavallisesti toivovat he elämältä vähän, niin vähän, että heidän toiveensa harvoin pettyvät.
HERRA ORELL. Riippuu neiti Helmistä. Minä puolestani olen valmis. ROUVA TALLQVIST. Mitä sinä viivyttelet, Helmi? Ala joutua! HELMI. Antakaa minun olla poissa, täti. HERRA ORELL. Poissa? Ei millään tavalla. Silloin ovat minun voiman myöskin poissa. HELMI. Kätenikin ovat taikinassa, en minä voi tulla. ROUVA TALLQVIST. Pese ne, lapsi kulta, tuolla uunin luona.
Kuinka raskitte olla vihainen, kun minä annan näin hyvää vehnästäkin kahvin kanssa? HERRA ORELL. Ooh, neiti Helmi, neiti Helmi! HELMI. Tästä lähtein olemme ystäviä, eikö totta? HERRA ORELL. Totta, totta! Tästä lähtein olemme ystäviä! Ja nyt unohtukoon kaikki teidän tähtenne, neiti Helmi. Mutta sen sanon, että ensi kerran kun teille manaan henkiä esille, niin toisin käy. Silloin on leikki kaukana !
HERRA ORELL. Kun te ette tullut meidän luoksemme, niin me tulimme teidän luoksenne. LEHTORI VIRTALA. Luulitte meistä pääsevänne niin helposti, neiti Vesterholm. Ehei, teidän täytyy olla mukana nyt, ei auta mikään.
ROUVA TALLQVIST. Kuinka teidän on, herra Orell? HERRA ORELL. Huonosti. Tämä vei minulta kauheasti voimia. ROUVA TALLQVIST. Mutta jatkammehan vielä? Jahka olette hiukan levänneet? HERRA ORELL. En jaksaisi enää. NEITI T
Tämmöistä häiriötä te tuotatte, lehtori Virtala. LEHTORI VIRTALA. No, kas niin. Vai minun syykseni se nyt pantiin. ROUVA TALLQVIST. Istukaa nyt rauhassa. Voittehan tutkia sitten jälestäkinpäin. LEHTORI VIRTALA. Niin kuin tahdotte, niin kuin tahdotte. HERRA ORELL. Ettekä saa puhua enää mitään. LEHTORI VIRTALA. Minä vaikenen kuin muuri.