United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Ojamylläri? hän ei ollut suinkaan juuri kutsunut Liisaa, sitä ei olisi hänen jäykkä, kovakiskoinen sydämensä milloinkaan myöntänyt, vaikka se oli niin "ympärinkautta" tullut toisen ja kolmannen käden kautta. Erotessa olisi hänen kaiketi pitänyt maksaa Liisalle "myötäjäis-rahat", ja sen mukaan kuin me häntä tunnemme, sitä ei hän voinut. Avioelämä Ojamyllyllä oli siis säällisellä kannallaan.
Saatuaan pitkän kirjeen loppuun luki hän sen uudelleen ja luettuaan jäi hän pitkäksi aikaa mietteisiinsä istuen käsi poskella ja katsellen ikkunasta pientä pilven sirpaletta, joka oli yksinänsä keskitaivaalla. Kukaan ei virkkanut sanaakaan koko aikana. Sanaa lausumatta ojensi Elsa kirjeen Liisalle, järjesteli pukunsa ja lähti ulos kävelylle.
Nyt muisti Antti, että hän oli ollut menossa tulitikkuja lainaamaan. Hämmästyneenä huudahti hän: »Perhana, kun minä ihan unohdin, että tulitikkujahan minun piti hakea Anna Liisalle.» »Vai tulitikkuja!» »Tuli.» Sitten ajoivat he ääneti. Antti oli nyt hyvin miettivä. Hän ajatteli Anna Liisan luo menoa, ja mitä hän nyt sanoisi. Niin saapuivat he Hyvärisen tiehaaraan, jossa Antin piti erota.
Mikä on mistäkin syystä jäänyt, mutta tämä jäi siksi, kun sitä kerran rupesin Liisalle laulamaan.
Sitten etsi hän rahapussinsa, tuon pienen ikivanhan harmaan silkkikukkaron, jonka hän oli perinyt äidiltään, ja laski sen sisällön. Neiti Orell oli juuri muutamia päiviä takaperin huomauttanut tohtorille, että Liisan päällysvaippa alkoi olla kovin kehno ja tohtori oli jonkun tavattoman anteliaisuuden-puuskauksen valtaamana antanut Liisalle rahaa uuden hankkimiseksi.
Elkää nyt äiti enää, heittäkää jo pois, keskeytti Liisa, joka oli koko äitinsä puhuma-ajan istunut iloisennäköisenä kasvukumppaninsa rinnalla ja odottanut puheenvuoroa. Niinpä kyllä, mitäpä heistä, sanoi Reeta ja muistutti Liisalle, että pitäisi mennä kahvia keittämään. Tämä lähti heti ja Reeta jäi vierastaan puhuttelemaan, kyseli oloa ja eläimistä, joita Viija kiitteli kaikin puolin hyväksi.
Hän kaatoi Anna Liisalle toista kuppia, ja sitä tehdessään jatkoi: »Eikö tuo Vatanen lie sitten mennyt sinne Niiralan kylään sitä Pekka Roivaan tyttöä katsomaan ... siltä kun on Vataselta se entinen eukko vainaja kuollut... Ka, ryyppää siitä lisää sitä sikurivettä!» Anna Liisa uskoi, että sinne Niiralaan se Jussi oli mennyt, ja ilmoitti: »Onhan sillä Pekka Roivaalla kolmekin niitä tyttöjä.
Niistä korkorahoista annamme Mikolle, Aapolle ja Liisalle 100 markkaa kullekin ja pidämme itse loput, eli 100 markkaa. Näillä rahoilla ja henkivakuutus-summani koroilla tulemme me, äiti ja minä, hyvästi toimeen. "'Nyt olen mielestäni menetellyt oikein teitä kaikkia kohtaan. Eero saapi tilan halvalla ja huokeaa korkoa vastaan meidän elinaikanamme.
Heikki tuli iloiseksi. Jonkin verran entistä ryhtiä ja varmuutta oli hänen puheessaan, kun hän isälle ja Liisalle kertoi asiasta ja kuvasi tovereitaan. Määräpäivänä vieraat tulivatkin. Ensin ajoivat pihaan Bruuno ja Lulle tomuttuneina, mutta iloisina ja meluavina.
Kuule, minua peloitti että ne tulevat meidän luo ja niistä ei tahdo päästä erilleen. Minä käyn puhelemassa Liisalle, Tepon Liisalle, että hän selittää asian äidillesi. Kun se on tehty, niin tulee kaikki paremmaksi. Liisa haukkuu minua, vaan antaa haukkua, saa hän haukkuakin. Mutta sitä hän ei saa sanoa, että minun syytäni olisi! Eihän?»