United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sitte minä pyytäisin, että poika saisi asua minun kanssani niin kauan kuin täällä olen. Se on nyt sillä lailla kerran, että hän on minulle rakas kuin oma lapseni." Tukkukauppias soitti kelloa, vanhempi konttoristi tuli sisään. "Tässä on koulua käymätön talonpoika, mutta hänen kanssaan täytyy meidän jutella hetkinen. Istukaa, hyvät herrat." Tukkukauppias soitti uudestaan ja hiljemmin.
"Eipä haittaa! Olkaa hyvä ja istukaa!" Päästäen vieraansa käsivarsia, joita hän, syleilemisen asemesta, oli keveästi likistänyt kyynäspäistä istui herra Obenreizerkin alas ja sanoi hymyillen ja uudestaan likistäen vieraansa kyynäspäitä: "Kuinka minua ilahuttaa nähdä teitä terveenä."
Hänen pienet silmänsä loistivat ystävällisesti ja hän koetti nousta, mutta Anna pidätti hänet hymyillen. Ei millään muotoa, Biina neiti, istukaa hiljaan, minä noudan tähän tuolin ja istahdan hetkiseksi, niin saamme puhella.
Istukaa hiljaa, herra kreivi!... Selvähän on, että teidät tavattiin tuolla alhaalla kellarissa aseiden ja kovien patruunavarastojen keskellä ja sitäpaitsi ase kädessä... Selvä!... Mikä on selvä! huusi kreivi, silmät yhä suurempina. Sitä minun ei tarvitse selittää teille, jatkoi poliisimestari; se on, kuten sanoin, selvä.
Ei se vielä ... tai kohta on, viiden minuutin perästä ... tai neljän. Eero katseli kelloaan oikein tiukasti! Pitäisi katsoa kuuta kiikarilla. Salin pöydällä se on kaukoputki luullakseni. Istukaa, kyllä minä käyn hakemassa. Löydätteköhän te? Löydän, varmasti.
Hän koetti turhaan ajatella sanoja, mutta silloin äkkäsi hän Denisin, joka tuli ruumishuoneesta itkettyään kaikki kyyneleensä ja suudeltuaan kaikesta sydämestään veljensä otsaa. "Istukaa ja jatkakaa!" Constancekin kuuli nämät sanat. Samat sanat oli hänen miehensä lausunut silloin, kun Blaise istahti saman pöydän ääreen ja kun Maurice paran ruumis vielä oli tuolla viereisessä huoneessa.
Istukaa tuon hevosen selkään, joka tulee tuolta, ratsastakaa kotiin isäni luo; pyytäkää minun punaista kaulahuiviani ja olkaa ennen kymmenen minuutin kuluttua täällä jälleen! vastasi Ester pilkallisesti. Ester oli varma siitä, että tuo vanha juopottelija ei ikinä uskaltaisi hevosen selkään kiivetä.
Se voi kyllä olla jo verissäkin semmoinen en sano, että on, vaan se voi olla. Verissäpä verissä. Niinpä niin. Jos se ei kylläkään parempaa osannut. Enhän sano, kun en tiedä arvelin vain! Juha käveli perässä, ei pitänyt enää kiinnikään koskapa se saattoi olla rovastinkin mielestä, niin kai se myös oli! Sitä minä vielä jos saan puhua. Istukaa tähän laidalle.
Kaptenin ulkomuodossa ei ollut mitään erinomaista. Hän oli pieni, laiha mies, hyvin terävillä kasvojen piirteillä, tuuheilla kulmakarvoilla ja vähän kaljupäinen. "Vai niin, Maununpoika voi hyvin. No, miten hoitaa hän professori-virkaansa?" "Hyvin kaikkein mielestä." "Istukaa, herra! vai niin; ja hänellä on sävykäs vaimo? Istukaa, herra! se vaivaa minua kun te seisotte minun istuessani."
»Kyllä kai, näyttää siltä, kuin rupeaisi Herran voima käymään». Tupaan tultiin. Matami lausui emännälle, joka istui tuvan perällä: »Onhan emäntä kotona; hyvää päivää, terveisiä meidän mäeltä! Kuinka täällä jaksetaan?» »Kiitoksia kysymästänne», vastasi emäntä, »aina hiljakseen vain. Istukaa.» »Kiitoksia!» »Kuules, akka, pane pannu tulelle.»