United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän meni hänen eteensä ja sanoi: "Te olette väsyksissä, översti, mutta minä olen levännyt. Pankaa maata minun kauhtanalleni ja nauttikaa hetkinen lepoa. Minä sillä aikaa toimitan virkanne ja herätän sitte, jos tarvitaan." Ukko ei tahtonut suostua tähän; mutta Kaarle kääri hänet kauhtanaansa ja houkutteli ukon makaamaan.
Mutta kuinka olikaan, ruukinisännöitsijä teki muutama kuukausi myöhemmin konkurssin, yhtä komean kuin hänen tuumansakin olivat suuret. Onnettomuus iski kuin hävittävä pommi nuoren sanomalehden-toimittajan rauhalliseen kotiin, hetkinen, ja se oli muuttunut raunioksi.
Vielä hetkinen, ja voimakkaasti ponnahtaen ulommaksi muurista, väistääkseen linnan ulkonevaa kivijalkaa, hän irroitti kätensä ja putosi linnankaivantoon. Epätoivoinen peli, jolle hän oli pannut kohtalonsa alttiiksi, ei ollut vielä menetetty. Hänen tähtensä ei ollut vielä sammunut.
Hullu te olette, Simo isä, kun näin hurjan ehdoituksen edes esiin tuotte." Taas kului hetkinen äänettömyydessä, koska kaikki olivat peloissa ja kahden vaiheilla. Tästä äänettömyydestä viimein pormestari Craigdallie luopui luoden paljoa merkitsevän silmäyksen puhujaan. "Sinä turvaat lujasti vahvaan rintahaarniskaasi, seppä veikkoseni, muuten et puhuisi näin uhkarohkeasti."
Juuri samassa silmänräpäyksessä lennähti musta lumipilvi auringon eteen, ja huone kävi miltei pilkkopimeäksi. Hetkinen vielä! Lyhyt hetkinen vain! rukoili Bertelsköld, saaden tuskin sanaa suustaan. Kreivin muuten heleä ääni oli nyt niin tavattoman kaiuton, että Kreeta epäili. Mitä vielä tahdotte? kysyi hän, vasten tahtoaan vapisten. Pyydän vain ... viiden minuutin aikaa.
ANNA LIISA. Näes, minulla ei ole ketään muuta koko maailmassa, johon voisin turvaantua. JOHANNES. Rakas kulta! Niinhän sinä olet kuin pieni säikähtynyt kananpoika. MIKKO. Kuherrelkaahan siinä nyt hetkinen. Se onkin teidän loppukuherruksenne. JOHANNES. Sinä yhä vaan pelkäät häntä tuolla? ANNA LIISA. Pelkään. JOHANNES. Suotta vallan. Jos tahdot, minä hyvin pian hänet täältä kuittaan.
Aivan kuin unessa kuuli hän siinä johtajattaren tasaisen ja levollisen äänen lukevan raamattua ja herran siunausta. Tuli sitten hetkinen hiljaisuus, jota seurasi yleinen hälinä ja liike. »Onko Hanna kipeä?» Johtajattaren käsi laskeutui hellästi hänen kaulansa ympäri. »Ei, en minä kipeä ole.» »Kyllä hän on.» »On, on», kuiskailivat tytöt ympärillä ja kerääntyivät niin likelle kuin mahdollista.
Tyttö katsoa tuijotti silmänräpäyksen ajan epätietoisena hänen kasvoihinsa, sitte loi hän silmänsä maahan, ja hänen otsansa ja poskensa kävivät taas kuolon kalpeiksi. Hetkinen kului siten, eikä kumpikaan tiennyt sanaakaan sanoa.
Nämät vähitellen kuitenkin muodostuvat ja tulevat järjestykseensä, mutta olento itse ei herää ennen, kuin sen muutos on täydellinen: nyt tunkee se valoon, ja äkkiä joutuu viimeinen muodostuminen. Ainoastaan muutama hetkinen ja nuot hennot siivet tulevat viisi kertaa suuremmiksi, kuin milloin kuollon-vaippaan olivat käärittynä.
TYYNE. Se on sitten sinun asiasi. Pääasia on vaan, että sinetti tulee pois. KALLE. Voi, Tyyne kultaseni, minnekkä me nyt olemme joutuneet! Laulu n:o 2. Duetto. Sävel Fredmanin epistola: »Jo ma luulen, uskon sen sull' on vuoro, veikkonen.» Oo nyt hiljaa hetkinen Kyllä kohta aukaisen, Hyvin menee, minuun luota, Vuota, vuota Hetkinen. Sydän lyö ja pamppailee! Kuinka käydä mahtanee?