United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oon kuningatar Skotlannin, näin kurjaa kavallusta; mua vieraat kahleet painaa nyt ja ikimurhe musta. Mut sulle, sisko, vihamies! mi turvaat salajuoniis, jo kosto miekkaa teroittaa, jok' iskee sydänsuoniis! Et naisen rintaa tajunnut, miss' säälintunteet palaa, et hoivaa, jota haavahan voi naisen kyynel valaa.
Mailma elää uskossaan, Kehuu siitä kulkeissaan, Huolimatta hädästä Sekä liiton verestä. Itse olet, ihminen, Kadotuksees syyllinen. Tämän maailman jumala on uskottomain taidot sovaissut. Jos sä turvaat uskoon Häneen, niin Hän auttaa Ja sun syntis anteeks suo Kuolemansa kautta. Vaikka paljon pyytäisit, Jos et armost' ano, Niin ei tekoos, pyyntöös Hän Amentansa sano.
Kumpaakin helli, kumpikin on sinun. Ja jos suot ihastuneen orja-raukan Sun sulokädestäsi armon pyytää, Niin ijäks hänen onnensa sa turvaat. ANNA. Mik' on se?
Hullu te olette, Simo isä, kun näin hurjan ehdoituksen edes esiin tuotte." Taas kului hetkinen äänettömyydessä, koska kaikki olivat peloissa ja kahden vaiheilla. Tästä äänettömyydestä viimein pormestari Craigdallie luopui luoden paljoa merkitsevän silmäyksen puhujaan. "Sinä turvaat lujasti vahvaan rintahaarniskaasi, seppä veikkoseni, muuten et puhuisi näin uhkarohkeasti."
Jospa minä vaan rohkenisin kertoa sinulle, mitä tiedän; jos sinä vaan haluaisit kuunnella." Hän vaikeni. "Sieluni", lausui Helena totisella äänellä, "sieluni kaipaa rauhaa. On ainoastaan yksi, joka voi sen antaa sille. Sinä olet löytänyt hänen. Hän se juuri on, jonka nimen sinä olet houreissasi maininnut, jota rukoilet, johon turvaat.
Sit' älä kärsivällisyydeks sano, Se toivottuutta on; jos veljes surman Näin kärsit, henkees suoran tien sa näytät Ja neuvot murhaajas sua teurastamaan, Mik' alhaisoss' on kärsivällisyyttä, Jaloiss' on kalman kylmää pelkuruutta. Mit' enää puhun? Henkes parhaiten Sa turvaat, Glosterin jos surman kostat. GAUNT. Asia Herran.
"Huokailla kyllä saat, koirikas", sanoi pastori. "Vieläkö nytkin turvaat evankeliumiin?" "Vielä, jos suinkin mahdollista". "Vaan nyt ei auta enään katumaan, vaan pitää tuomion alle vajooman", lausui pastori arvokkaasti, ja käski pari rotevaa poikaa astumaan esiin.
Tavailtuaan kirjotusta tarpeeksi asti katseli hän neuvotonna ympärilleen kaikille tahoille. »Etkö ymmärrä sitä?». »Oi ymmärtäisin ... kyllä, herra. Mutta ensiksikin ... ette voi sitä tosissanne tarkottaa... Ja sitten ... jos olisitte tosissannekin, mitä minä niillä tekisin?» »Turvaat tulevaisuutesi!»
Mitä hyvää varrot, Jos turvaat kukistuvaan rakennukseen, Jot' ei voi uusia ia joll' ei myöskään Tukea ystävistä? Pidä vaivastasi. Tuo laitokseni kuninkaan on hengen Viidesti pelastanut. Parast' on se Sydämmen vahvistusta. Ota, ota! Se alkumyönti vain on lisäarmoon, Jot' aion sulle. Emännälles kerro, Kuink' asiat nyt on, mut omastakaa. Mink' onnen niität!