United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan tiedetäänpä, ett' on ponneton, Tuo Luoja, jonka käess' on kansain ohjat, Ja tiedetäänp', ett' tieto ääritt' on, Ett' ijäks tutkimatta jää sen pohjat, Vaan tiedetäänpä myös, ett' tieto tää Se päivä päivält' yhä selviää.
Kumpaakin helli, kumpikin on sinun. Ja jos suot ihastuneen orja-raukan Sun sulokädestäsi armon pyytää, Niin ijäks hänen onnensa sa turvaat. ANNA. Mik' on se?
Hän enkel' itse, hymyilevä, soma Kanss' enkelien leikkii, leijailee, Ja siellä, missä hengen iki-oma On alkukoti, taas nyt vierailee. Siit' unelmat niin valkoiset on hällä: Häll' enkelit, hän heille hymyilee, Oi, Aili, Aili, taivaass' ylähällä Kautt' elos maisen vierailuja tee! k. 31/10 1895. Ah, veljyt, poissa, poissa, ijäks poissa Sa parvest' olet veljein, ystäväin.
Inka-muori itkien nousi, varjos vielä kädellään, katsoi kautta saaren pään: sinne, sinne venho se sousi. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa. Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa. Kuin näyttelijä, mi näyttelee, mi hetken itkee ja hymyilee. Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat ijäks peittää tuskat ja laulut armaat. Miks liikun, puhun ja uurastan? Sitä tiedä en. Vain aavistan, olen kirjain sanassa tärkeässä, ties kuinka ankara valttiässä. Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta! Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin. ROMEO. Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat. JULIA. Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit, Muistellen, kuink' on seuras mulle armas. ROMEO. Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit, Unohtain ett' on toinen mulla koti.
Oi pystyyn lippu puhtaansininen, symbooli nuorten kevättoiveitten ja aatteen korkean kuin sini taivaan. Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan. Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää, niin juopon nenä saattaa sinertää, niin kertoin julki rasvasydämestä ja ijäks hukatusta terveydestä.
Sanat kuuluivat näin: »Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle! Tää sydän polttava jo etsii lepoa. Kun hautaan lasketaan, mua, lumi, peitä vaan ja unhotettua niin helmaas tallenna. Oi lumi, jäiseksi sä laita hautani, ett' lemmenliekkini siell' ijäks' sammuisi.» Näin hän lauloi mutta minä hiivin taas pois yhtä hiljaa kuin olin tullutkin. Muutamia viikkoja myöhemmin minua kutsuttiin hänen luoksensa.
Olemme haudan partahilla. Tän, Tän pohjukass' on kätkö ystävän. Se katetaan hän ijäks pois on meiltä. Viimeiset pirstat haudan omiks jää. Hän ijäks, ijäks pois on elon teiltä, Ja ehkä muistonsakin häviää. Ei, ystävä! niin ei se käydä saa, Niin ei se käydä voi, sit' epuuttaa Se sama sääntö, mi sun käski kuolla. Sua muistimme, kun kärsit täällä, nyt Sua muistamme, kun taivaissa oot tuolla.
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.