United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä», huusi Swart, »tämäpä on kummallista!» »Kaupunginpalvelija Glandt», huusi pormestari, »tee velvollisuutesi! Jos tämä vangittu lurjus vielä kerrankin keskeyttää minut tuomion julistamisessa ja uudelleen osoittaa uppiniskaisuutta, niin vie hänet sinne, mihin ei aurinko paista eikä kuu kumota ja missä vain sammakot ja sisiliskot ovat hänen seuranaan.
Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa? HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! PORMESTARI. Sitähän minäkin. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä. KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo. Ei nyt saa olla huonolla tuulella.
Mutta hehei, pormestari! tulettehan te niinkuin Mars sotajumala, kauneuden jumalatar kumppaninanne. Kuka tuo kaunotar on? Huntu pois, huntu pois! ei kukaan nainen saa tänä yönä pitää kauneuttansa yksinomaisuutenaan.» »Se on minun tyttäreni, jalosukuinen päällikkö», vastasi Pavillon, »ja minä pyydän anteeksi, että hän on hunnutettu.
Tahdon tähän merkityksi, että saman päivän iltana, kuuden ajoissa ilmotin pormestari von Haartmanille aikovani luopua järjestyksenpidosta huomenna, eli tiistaina kello 12:n tienoissa. Merkittäköön maanantaipäivän laskuun vielä seuraavat julistukset.
Seuraavana aamuna arveli raastuvan palvelija, että herra pormestari näytti kovin vaalealta ja väsyneeltä. Pormestarin riutuneet kasvot lensivät tästä tumman-punasiksi, ja raastuvan palvelija sai aika korvapuustin, siitä, ettei osannut eroittaa punaista valkoisesta. Hetkisen kuluttua talutti hän raastuvan palvelijan akkunaan.
Mutta mitä sinä siitä ymmärrät, viheliä pikihousu Toinen Johtaja. Suus kiinni! Ensim. Johtaja. Suus kiinni itse! Toinen Johtaja. Olenko minä pikihousu? Ensim. Johtaja. Olenko minä tyhmä pässi? Toinen Johtaja. Tyhmä pässi! Ensim. Johtaja. Pikihousu. Pormestari. Kuinka te uskallatte, lurjukset! Vie ulos ne, vahtimestari! Stobenius. Ei, antakaa niiden olla, herra pormestari. Kukkotaistelu, hahaha!
Itse pormestari tuli tästä niin liikutetuksi että pukeutui hänkin vanhaan virkanuttunsa ja miekka kupeelle. Niin oli siis pormestarikin nuoruutensa puvussa, vaikka kyllä vaivaloisesti, sillä nuttu oli niin ahdas että pormestarin kädet seisoivat kuin myllynsiivet, joten parhaimmalla tahdollakaan ei saattanut rouvaansa likistää.
HILLERI. Sitä minä en olisi huomannutkaan. Mutta jos kadulla on kauppaneuvoksen härkä. Ei ole. Herra pormestari ei siis tule yhtä aikaa, niinkuin herra pormestari minulle määräsi? PORMESTARI. Minä viivyn vielä hiukkasen aikaa. HILLERI. No minun ei siis, herra pormestari, tarvitse sitä tärkeää kuulutusta ? PORMESTARI. Kyllä, kyllä! Hillerin pitää muistaa se!
Kun entiset paenneet asukkaat alkoivat syksypuoleen palata, syntyi siellä kovia kahakoita, kun uudet asukkaat niin kauan kuin suinkin tahtoivat puolustaa paikkojaan, Ja pormestari Wickmanilla, erään tässä kaupungissa aina tältä ajalta asuneen suvun kantaisällä, oli paljon työtä ja vaivaa saadakseen edes jotakin järjestystä aikaan tässä vähäisessä, hurjistuneessa yhteiskunnassa.
»Kuten jo sanoin Teille, herra pormestari, minulle on kaikki samantekevää», sanoi Krumm. »Meidän suuriherttuamme ja herra pormestari ovat minulle paljon rakkaammat kuin pappi ja lukkari.»