United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä näin Marian surevan katkerasti, ja se vaikutti minuun voimallisesti. Olin mielestäni murhaaja, sillä minä luulin, ett'et sinä enää näitä maita kävele. Se kolkutti minun sydämmessäni koston kamalana uhkana ja mursi itsekkäisyyden kahleet. Minä kaduin äärettömästi tekoani ja miten olisi käynytkään, jos sinä olisit kaatunut sodassa.
Hän ei tahtonut aluksi uskoa sitä ollenkaan. Mutta olihan se totta. Eiväthän mitkään kahleet painaneet häntä. Ei kuulunut käskijän ääntä, ei näkynyt rautaristikkoja. Siis mitä kohden? Siis pohjoiseen! Pois, kauas sinne, missä oli hänen syntymäsijansa ja hänen lapsuutensa leikkitantereet! Yöt päivät samosi hän niitä kohden.
Hän näki taivaan reunalla kototienoonsa metsäin ihmeellisen hienoina väikkyvän hopeavalkeassa ilmassa; sinertävät virrat hän näki ja koskien kohinan kuuli, ja ihanalle tuntui hänelle unensa. Metsien sanomaton hienous ja hiilakkaisuus kirkkaassa ilmassa tunkesi armahimmalla hekumalla hänen sielunsa syvyyteen. Hän heräsi, loiskahti ylös sijaltansa, mutta mikä vimma! kahleet kalisit jaloissansa.
Se liekehti jo povessani vuosia, mutta kätkettynä kaikilta ja tarkin häneltä, joka itse liekehti, hän nuori Anian, mun tähteni toivon ja epäilyksen välillä. Sen silmäni kyllä näkemättä näki, en toki antanut hänelle toivon piirtoakaan, päättäneenä etten sitä koskaan anna. Kas kun minua pidätti kummallisten tunteitten jäykät kahleet.
Nääthän kuinka sopimaton ma valtiaani kanssa puhumaan olisin tällä hetkellä; sä nääthän salata sit' en tahdo : itseäni en tällä hetkellä voi ohjata, ei mikään muukaan mahti sitä voi. Vain kahleet mua voivat pidättää! Alfonso tyranni ei ole, minut hän vapautti. Kuin mielelläni muutoin ma noudatinkaan hänen sanaansa! En voi ma tänään totella.
Ja kaikkea he kärsivät nöyrästi ja kärsivällisesti, kaikki kahleet he kantavat, jos te ne asetatte heidän niskoillenne ... sanalla sanoen, olla orjana on juuri minun luonteistani, erään tahdon orjana joka, joka, vaikka tyrannillinenkin joskus, kuitenkin puserretaan niin, että kaikki meidän voimamme katoaa... Tehän näette minut nyt, kuinka minä rukoilen, kuinka minä pyydän ... pyytäisikö kukaan muu niin paljon, kuin orja...
Vanki raukka ei uskonut korviansa; niinkuin olisi hän kadottanut järkensä, silmäsi hän äänetöinnä ja hämmentynynnä tulevia. Kun nyt kuitenkin seppä upsierin käskyn mukaan löi kahleet irti hänen päältään ja nämät roiskaen putoivat alas kannelle ja hän tunsi itsensä vapaaksi ja irtaiseksi, lankesi hän polvillensa ja itki kuin lapsi autuallisesta ilosta.
Minulle joutui silloin mieleen, että minäkin olisin voinut olla onnellinen lapsi mielisairaan mummoni luona. Hän katseli minua hymyillen. "Ei, prinsessani, ei edes mummoakaan, joka olisi voinut jättää minulle yhdeksäntuhatta taaleria oi Jumala, miten mielelläni heittäisin kahleet luotani!... Me jäimme sangen pieninä orvoiksi.
Raskaat kahleet, joihin hän oli pantu, eivät kuitenkaan saattaneet alaspainaa hänen voimakasta olentoansa.
Niin nopeasti kuin suinkin joi hän pari kulausta ja söi voileivän; mutta kaikki yritti tarttua kurkkuun, niin häntä vaivasi palvelija, joka vartioi hänen joka liikettään ja asetti hänen tuolinsa paikoilleen sekä hänen istuutuessaan että hänen noustuaan. Voi, tuo kauhea pakko, nuo sietämättömät, naurettavat kahleet pitikö hänen tästä lähin aina niitä kantaa?