United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !


Katselkoonpa hän minne hyvänsä, niin kaikkialla näkee hän vain kuoleman tuskaa, surua ja kurjuutta.» »Jospa hän vain edes muistaisi meitä ja palaisi tuomaan rauhan siunaustahuokasi sotamies.

En, sitä en voi tehdä; sillä siinähän on onneni, ett'en häntä voi unohtaa: minä tiedän, että kunnon poika rakastaa minua, minua yksinään, ja tuntuupa minusta, ikäänkuin en voisi häntä kadottaa, jospa hän olisikin vaikka haudassa. Ja vaikka hän naisikin jonkun toisen, omani on hän kumminkin, sydämmeni pohjassa säilytän minä häntä, niin ett'ei kukaan sitä tiedä."

Ennen surmaan jospa jo suostuin, kuin tulin tänne, poikaas seuraten vain, hääkammion, heimoni heittäin, heittäen hennon tyttären, kaikk' ikäsiskoni armaat! Vaan ei käynyt niin, siks itkuun nyt minä riudun.

Selittääköhän rovasti nyt todellakin nämä asiat, nämä suuret, pimeät arvoitukset. Jospa rippikoulu onkin sitä, että siinä saapi tietää juuri nuo asiat, saapi tietää mitä tämä elämä oikein on. Silloin on rovasti hänen paras ystävänsä ja hän uskoo kaikki mitä hän on sanonut ja sanoo. Hetken aikaa Helena katsoi suurin silmin rovastiin ja odotti mihin päin hänen sanansa kääntyvät.

Jospa te olisittekin ensimäinen, jonka kuolema tempaisi pois?» »Enkö silloin olisi onnellinen? onnellisempi vielä kuin muut? Nukkua voiton ensi hetkenä iloon! Hymyillen minä silloin kallistaisin kalpenevan poskeni rakasta isänmaan povea vasten, viittaisin iloisesti jäähyväiset elämälle ja kuiskaisin kuolemassa: Jumala, suojele kansaani ja maatani

Vanha Kerttu katsoi utelevasti isäntäänsä. "Sunnuntaisin syömme vasta rouvan kirkosta palattua." Hän puhui päättäväisesti; hän huomasi hyvin että vanha palvelijatar moitti häntä sydämmessään. "Menenkö Mariaa vastaan? Menen portille odottamaan. Jospa hän vaan pian tulisi!" Maria kulki hitaasti kotiinpäin, mutta Juhon huomattuaan joudutti hän askelensa ja liehutteli tervehdykseksi nenäliinaansa.

Kero-Pieti oli aikonut kysyä Iisakilta montakin asiaa. Nyt hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä ensiksi kysyisi. Hänestä tuntui kuin ei voisi oikein puhua näin kävellessä. Jospa saisi istahtaa, silloin sopisi paremmin keskustella.

Jospa tähän asti oli onnistunutkin aikeissansa, niin ei se ketään muuta ilahuttanut, ja ilo, jossa ei kukaan osaa ota, ei ole mikään ilo, niin syvä on ihmisen tarve kaltaistensa hellyydestä.

Se mies on kasvoistaan Kuin mustalainen... Jospa voisin vaan!... Yhdeksäs Kohtaus. Rapp. Kapteini von Stöbern. VON ST

KULLERVO (yksin). Taaksensa katala katsoi! Jospa tuosta tuiman raudan Syöksisin sydämmehesi! Nuo mitä tahtovat minusta? Aikovatko pehmitellä Tyynyksi teräsmurua, Tehdä villaksi kiveä. Oman hautomansa haukan