United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos saavun elävänä Regataan varoitan minä kansaani elämäni viimeisillä voimilla: pelätkää Bysanttia. "Bysantti on petollinen kuin helvetti eikä meidän välillämme voi rauha tulla kysymykseen. Mutta minä tahdon varoittaa sisällisistäkin vihollisista. Kuningas Teodahad miettii petosta. Hän on myynyt Petrokselle, Bysantin lähettiläälle Italian ja goottien kruunun.
"Minä rakastan kansaani", vastasi hän, "ja kun Atalvinista on jäljellä vain tämä kihara" hän osoitti koteloa "luulen voivani uhrautua kansani vuoksi. "Kuolla minä voin", huudahti hän, "mutta en elää tietäessäni, että tällä sydämeni epäjumalalla on toinen rakastettu." "Toinen rakastettu", huusi Vitiges. "Kuinka voit noin puhua? "Tiedätkö sinä, että tämä kiusattu sydän sykkii vain sinun vuoksesi?
Ilmansa on Ukko nostattanut, vedet käskee valumaan, salamat sinkoamaan, vihurit vinkumaan. Siinä kansasi kykyä kysytään, siinä urosten uljuutta koetellaan. Mitä mietit Päivän poika?" Kalpeana seisoi Päivän poika lausuessaan: "Oi Marjatan pyhä poika, kovasti Ukko kansaani koettelee. Kestääkö se vihaisen vitsan? Eikö masennu maan tasalle?"
"Ruhtinas ei löydä onneaan muualta kuin kansansa keskuudesta. Liian myöhään sen huomasin, liian myöhään itseeni nähden, mutta toivoakseni en liian myöhään kansaani nähden. "
Edesvastuutako?... Enkö ollutkin oikeassa ... he tekevät kapinan herraansa ja kuningastaan vastaan!... He ovat sortaneet kansaani!... Pikkukuninkaat!... He ovat tuhlanneet juhlapidoissaan valtakunnan kultaa!... Ranskalaisia apinoita! ... ja nyt vaativat he minua edesvastuuseen... Mielettömät! Kapinoitsijat...!
Mutta vainioilla askarteli ahkera maanmies; tuhansia työmiehiä oli uutterassa toimessa. Se on Suomen kansaa, minun kansaani, huokasi nuorukainen ja outo, polttava tunne lämmitti hänen rintaansa. Silloin kajahti luostarista iltakellon ääni; nopeasti nousi nuorukainen. Kerran vielä hän vilkasi ympärilleen, ikäänkuin painaakseen sieluunsa kuvan, joka oli häntä ihastuttanut.
"Ei sinua, barbaarit vain." "Nämä barbaarit ovat kansaani ja ainoat ystäväni. Huomaan sen nyt ja heidän puolellaan olen elämässä ja kuolemassa." "Mutta he eivät ole enää sinun puolellasi." "Konna! Pois näkyvistäni! Pois hovistani!" "Et tahdo kuulla minua. "Pane mieleesi! Vain mainitsemallani ehdolla vastaan hengestäsi." "Hengestäni vastaa aseistettu kansani." "Tuskin.
Täten minä pitkän elämän iltana vielä kerran kiitän vanhempia heidän luottamuksestaan ja Suomen lapsia heidän rakkaudestaan, jota ovat osoittaneet niin monta vuotta, polvi, toisensa perästä. Olen kirjoitellut vanhoille ja nuorille, mutta lapset ovat minun kansaani, he ovat olleet minun elämäni ilona; heille olen minä tahtonut antaa parasta, kuin olen saanut Jumalaltani.
Ja sentään eessäsi nöyristyn, kuin kääpiöt muutkin ma köyristyn mut huomaa: itseni vuoksi en saapunut nyt sinun luoksi, vaan veljien, siskojen, kansani tähden nyt lankean maahan kaikkien nähden: Jos on sulla maassa ja taivaassa valta ja valta valtaasi jakaa, suo silmät mun keksiä kaikkialta ne kansani lapset kuin makaa, suo valta heitä mun nostattaa, suo valta heitä mun johdattaa ja koska ma tahdon suurta ja hyvää ja jaloa, vapaata, laajaa ja syvää, niin auta, mahtava, lastasi, auta ja salli mun poistaa se koi, joka syö; oi, kruunaa sillä mun henkeni työ, ettei minun kansaani nielisi hauta!"
Sanani unohtain mun suokaa mennä! NATHAN. Oh, ette tiedä, kuinka lujasti nyt teihin kiinnyn! Tulkaa, ystäviä nyt meidän täytyy, täytyy olla. Saatte kansaani halveksia halustanne. Ei kumpikaan meist' ole kansaansa valinnut itselleen. Yht' oommeko me sekä kansamme? Ja mik' on kansa? Enemmän kristittyä, juutalaista kuin ihmist' onko ihmisessä?