United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan hänen rinnastaan kun raikui valtava ääni, kun sanat sinkosi kuin lumihiuteet talvisen tuiskun, ihmist' ei sitä, ken kera kilvata saatti Odysseun; emmepä moist' ois luulleet, kun hänet näimme me ensin." 224 Tieteli kolmanneksi nyt Aiaan huomaten vanhus: "Ken tuo tuolla akhaijeist' on, mies niin iso, aimo, joukon muun yli jonk' on pää sekä hartiat vankat?"
Jos oisin Ma ilmi narri, taikka tapa mulla Tarita julkivalall' ystävyyttä Kaikille vastatulleille; jos tiedät Ett' ihmist' imartelen, syleilen Ja sitten häntä parjaan; tai jos tiedät Ett' ilmi-tunnustuksen juomingeissa Teen koko seuralle, mua silloin varo. BRUTUS. Mik' ilo tuo? Mä pelkään että kansa Kuninkaaks valikoipi Caesarin. CASSIUS. Vai pelkäät sitä?
Sikistä sikiävä kohtus, ett' ei Se kiittämätönt' ihmist' enää kanna! Sen hedelmänä olkoon lohikäärmeet Ja sudet, karhut, tiikerit; luo lisää Petoja uusia, joit' avokasvos Ei ole taivaan marmor'asunnoille Näytellyt ennen! Juuri, ah! Suur' kiitos! Mehusi, peltos, viinamaasi kuivaa, Joist' ihminen, tuo kiittämätön, imee Herkut ja hiivat, joilla puhtaan sielun Niin ryöttää, että järki hänet jättää!
Saapunut ois, kukaties salotölliss' istua kerran kyyrynä hänkin sais, tovereinaan sauva ja vanhuus; ei ois sieluakaan, joka vaihtais ystävä-lauseen, ihmist' ei, ketä kohtais silmäys hellä ja harras, ei, kuka raihnaan turvana ois. Elo suotava moinen mieluummin muka lie, kuin mullan leppeä rauha! Autuas hän, joka läks; mun päiväni iltahan ehtii entis-kulkua hiljalleen, ja ma kärsiä osaan.»
Niinkuin kastelemaan vedet tummana-läikkyvän lähteen tarhoja, taimistoit' ojamies uran aukoen ohjaa, kuokallaan kaikk' esteet pois ojast' ottavi, silloin 259 virrata alkaa veet sekä vierittää kivisälpää pohjallaan, jopa laaksoon päin alas rintehen alle pauhaten kiiruhtaa, ohi ohjaajansakin ehtii: noin ol' Akhilleun kinterehill' yhä kuohuva tulva, kuinka hän kiitikin; näät jumal' ihmist' on väkevämpi.
Ja ku jokkuu vanha raukka o´ moukkamaine tahi o´ teht jottaikkii pahhaa tahikka o´ eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset ihmist vast ilo
Timon on kuollut; tuoni kotiin vei; Tuon peto loi; ei täällä ihmist', ei. Niin, kuollut; täss' on hauta. Tuota tuoss' en Lukea osaa, vaan sen vahaan painan; Päämiehemme se tuntee kirjoitukset, Nuor' ijältään, mut tiedoiss' on hän vanha. Ateenan luo nyt johtaa joukkojansa, Sen tuho hänen hartain toivomansa. Viides kohtaus. Ateenan muurien edustalla.
Oi Luoja, kuink' onkaan helppoa, kun salattavaa mull' enää maailmass' ei ole mitään! Kun yhtä vapaana eess' ihmisten kuin Sun voin vaeltaa, Sun, jonka yksin ei ihmist' ole tarvis tuomita tekojen jälkeen jotka, Jumala, niin harvoin hänen tekojansa ovat! NATHAN ja RISTIRITARI, joka tulee sivultapäin hänen luokseen. RISTIRITARI. Hoi! Nathan, vartokaahan muakin! NATHAN. Ken huutaa? Tekö, ritari?
Veri kuohui ja silmissä paloi tumma lieska. »Entä sitte ?» huusi hän uhmaavalla äänellä ja jalkaansa lattiaan polkaisten. »Itse minä merkkini kannan ja kannan pää koholla!» Sanoi, tempasi hattunsa ja syöksyi tuulena ulos. 18. KAKSI IHMIST
Tunteitaan omistani arvaten, Jotk' etsi paikkaa, miss' ei ihmist' ollut, Kosk' itse olin itselleni liikaa, Ma noudin mieltäni, soin saman hälle, Näin ehdoin karttain ehdoin karttavaa. MONTAGUE. Jo monin aamuin hänen siellä nähtiin Lisäävän kyynelillään kastett' aamun Ja paisuttavan pilvet huokauksillaan.