United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken. Meit' ylpeä ei vieras nää, mut meille kallein maa on tää, maa saarten, vuorten, korpien, se meist' on kultainen.
Mä myrskyn suojoa etsin, Ymmärrystä, mi vihan vois Lauhdutella vaan lemmeks pois, Menestyksess' ohjeita, Vastuksissa neuvoja, Onness', eloss ystävää, Ystävää myös kuolossa, Palkintoa suruissa, Lohdutusta tuskissa, Toisest' elost' aavistusta, Meist' molemmista perillistä.
Yön epätoivo, hämmästys Ja ulapalla eksymys Mun syöksi kurimusta kohti; Vaan silloin taivahalta hohti Valoisan tähden välkähdys. Nuo tähdet Jumal-asunnoista Meist' epätoivon tuskat poistaa. Ja kukkasaaret saarta vasten Uneksuu lailla autuasten, On meri hetkeks tyyntynyt.
»Oi, veikko, kukin tääll' on kansalainen vain ainoon toden kaupungin; kai kysyt, ken matkamies Italian meist' oli?» Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa ja siitä kauempaa, miss' seisoin; siksi lähenin, lähempää ne kuullakseni. Näin muiden kesken varjon, vartovalta mi näytti, ja jos kuka kysyy, kuinka: hän nosti leuan sokeoiden tapaan.
Panette mulle näyteltävän, jot en Ma koskaan opi. COMINIUS. Tulkaa, meist' on apu. VOLUMNIA. Oi, kuule, rakas poikani! Sa sanoit Mun kiitokseni sotilaaks sun tehneen; Nyt kiitokseni tähden osaa näytä, Jok' ompi outo sulle. CORIOLANUS. Mun siis täytyy. Pois, vanha luontoni! Nyt porton henki Mun vallatkoon!
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Mut taistella mun täytyy Lapsesta tästä. Saahan nähdä, kumpi Meist' ottaa voiton. Jospa voitan mä, Niin tahraan sinun valkosiipes synnin Loalla. Mutta jos sä voiton saat, Rukoile minut valkeaks kuin sä. Hän viritelköön synnin pauloja! Mä tahdon lapsi parkaa suojella! Toinen tapaus. Kaksitoista vuotta on kulunut ensimmäisestä tapauksesta. Vihreä kenttä Mylly Matin myllyn edessä.
Meist' alkaa valtasuku Suomen uuden, me perustamme, mitä perii muut, ja vaikk' on verho eessä vastaisuuden, nää mulle virkkaneet on viikot, kuut: me ihmistämme korven ihanuuden, me teemme puistikoiksi korven puut, myös pian täällä huojuu pyökit, tammet, on taidelammikkoina metsälammet.
»Oi, veikko, kukin tääll' on kansalainen vain ainoon toden kaupungin; kai kysyt, ken matkamies Italian meist' oli?» Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa ja siitä kauempaa, miss' seisoin; siksi lähenin, lähempää ne kuullakseni. Näin muiden kesken varjon, vartovalta mi näytti, ja jos kuka kysyy, kuinka: hän nosti leuan sokeoiden tapaan.
Jo menivät vaimoväetkin levolle, Omituisen värisevästi kuului vielä miesten suusta: "Kanss' lasten ja myös perheen, Lepään rauhass'; sill' murheen Kyll' Herra pitää meist'." Mutta ei miehet vielä juuri maata menneet. Mehevää viisasta puhetta herui vielä tuokion aikaa Sunkreinin huulilta; leikkipuheita lasketteli Saksmanni, vakavia muistutuksia teki isäntä, väliin myöntäen, väliin eväten.