United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naiset nuorissa, kalpeina ja äänettöminä kuin kuolemassa ja lapset katkerasti itkemässä heidän sivullansa!» Miihkali oli vahvaluontoinen mies, mutta nyt seisoi hän kalpeana ja äänikin kuului levottomalta, kun hän kysyi: »Luuletteko heidän vielä elävän?» »Kyllä he elävät, heidät säästetään vietäväksi orjuuteen Venäjälle, ell'emme me heitä pelasta.»
Niin, jos Helena vain tuli pelastetuksi, sai kyllä koko talo luhistua kokoon, sai kaikki... Nyt haukkuivat koirat, ristikkoportti rämisi ja esihuoneen suuri ovi paukahti kovasti kiinni. Kalpeana, vakavana ja täydessä juhlapuvussa seisoi Horn suuressa salissa ja katsoi arasti ja vastenmielisesti ylös vanhan haidamakin kuvaan. Hänen korvansa suhisivat ja soivat, silmät yrittivät pimenemään.
Nainen vaikeni paikalla, eikä enää sanaakaan puhunut eikä kasvojansa vähintäkään muuttanut. "Jouduta työtäsi, Sextus, jos tahdot kuvata Venus bellatrixin muotoa", lausui Carinus kuvanveistäjälle, "hetken päästä muuttuu hän Venus victa'ksi." Kuin nälkäinen käärme puikelsi hän samassa likemmälle naista, kiinnittäin silmänsä hänen kasvoihinsa. Sofronia seisoi kalpeana niinkuin kuva.
Minne hän on joutunut, eikö niin? jatkoi d'Artagnan. Kuka? kysyi Aramis. Se nainen, joka oli täällä, nainen, jolla oli kirjailtu nenäliina. Ken sinulle on sanonut, että täällä on ollut nainen? kysyi Aramis kalpeana kuin kuolema. Minä näin hänet. Ja tiedät ken hän on? Ainakin luulen tietäväni. Kuuleppas, sanoi Aramis, koska tiedät niin paljon, tiedätkö myöskin minne tuo nainen on joutunut?
»Deus, venerunt gentes» itkein alkoi suloista virttä vuorotella naiset, ja milloin kolme, milloin neljä lauloi. Beatrice hellä, huokaavainen heitä niin kuuli kalpeana, että surrut enempi Maaria ei ristin alla.
Nyt seisoi Elias verta vuotavana hänen edessään ja kalpeana; eipä monta ollutkaan jäänyt eloon viime taistelun miehistä. Hän sanoi: »Minä tuon teille Miihkalin viimeisen tervehdyksen. Hän ei enää ole elävien joukossa.» Sureva vaimo ei saanut sanaa suustansa.
Hän oli naimisissa nuoren, hienon, kivuloisen naisen kanssa, joka käveli kalpeana ja hiljaisena huoneessaan, hoiti lapsiansa ja käski heidän olla hiljaa, kun kävelivät liian kovasti lattialla: "sillä isä kirjoittaa saarnaansa". Ihmiset eivät kuulleet hänen hiiskuvan sanaakaan miehensä läsnä-ollessa, ja tuntui ikäänkuin joku raskas kuorma olisi painanut heidän koti-elämäänsä.
Ja miten koskea tuohon inhoittawaan haamuun, joka kalpeana ja petos sekä kauhistawa aikomuksensa wielä kuwattuna waalenneilla huulilla, makasi jo pian hengetönnä hänen edessään! Tätä hänen ajatellessaan raskas huokaus säikäytti hänen ja weti hänen silmänsä jälleen kuolewaan. Pudistelewa wäristys kulki makaawan jäsenten läpi, ja sen perästä tuli kuoleman hiljaisuus.
Täytyy läksyjä lukea, sanoi Hinkki ivallisesti, ja kapteeni heräsi haaveistaan. Saatana! huusi hän kalpeana, nousi pystyyn ottaen airon käteensä ja ylimalkaisessa raivossa aikoi sillä ruveta huitomaan ympärilleen.
Me menimme porstuaan ja katselimme pihaan päin olevasta ikkunasta. Ulaanit ratsastivat juuri pihaan ja heidän keskellään näin minä Oton kalpeana ja uhkamielisenä. Isäni huudahti kiihkeästi ja riensi pihalle. Tämähän oli kauheata. Jos Otto todellakin oli ampunut preussiläisiä ja se olisi ollut hyvin hänen kaltaistaan, niin niin, minä en uskaltanut ajatellakaan seurauksia.