United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistathan, että Aadolf herra ja Maria neiti silloisessa kauheassa pyryilmassa joku aika sitten ajoivat harhaan ja tulivat Inkerin mökille. Siellä annettiin Aadolf herralle juoma, jonka piti olla lääkettä, vaan mikä ihan varmaan oli lemmenjuoma... Vai niin, huudahti Pekka vielä toistamiseen. Onpa se katala akka!
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin.
PENTTULA. Kurja, katala nainen!
Me voimme nyt palata kaupunkiin takaisin. Pysy siellä, katala vaskipalanen, joka olet ollut syynä niin monen ihmisen ajalliseen ja iankaikkiseen turmioon! Pysy siellä, sinä perkeleen kilokalu, tuomiopäivään asti, ja kammotkoot meren kalatkin sitä paikkaa, jossa kirottu pahuutesi on hiekkaan haudattuna! 16. LIS
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.
Hänen vihansa Keskitaloa kohtaan yhä nousi ajatellessaan että tämä vielä äsken oli ilennyt puhua tuosta häväistyksestä hymysuin, ikäänkuin lapsi olisi hänen, Uutelan! Eikö se konna tietänyt ja ymmärtänyt, ettei hänellä ollut mitään semmoista yhteyttä vaimonsa kanssa, vaan hän oli elänyt niinkuin vanhalle miehelle sopii. Vai uskalsiko se katala tämän tietenkin koettaa häntä puijata?
Näetkö veljesi murhaajan? Näetkö sen ilkimyksen jolle ei ole enää yhtään rauhaa? Katala, sinä olet rakastanut omaa itseäsi ainoastaan; itsekkyytesi on sinut turmellut, itsekkyytesi on sinut surmaava. Vääristyneet kasvonsa ja hurjasti vyöryvät silmänsä nähtyään Omar hirmuisesti kauhistui. Päivä alkoi siintää hänen sielussaan; hän kauhistui omaa itseään, hurjana raasti hän partaansa.
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,
Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene'känä, En katala karjan paimen; Mie olen opissa ollut, Seisonut sepon pajassa; Sepän pihtiä piellyt, Sepän vartta valkotellut, Syönyt tynnyrin sysiä, Nelikön terästä niellyt, Syli syttä hartioilla, Vaaksa vaahtia otsassa.
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Pohjolan emäntä! joko saat jaolle sammon nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen?" Sanoi Pohjolan emäntä: "En lähe jaolle sammon sinun kanssasi katala, kerallasi Väinämöinen." Tahtoi sampoa tavata venehestä Väinämöisen. Sammon saatatti vetehen, selvälle meren selälle; siinä sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi.