United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun juuri olin hyökkäämäisilläin Hänt' kiinni ottamaan, tuil kirkkaaksi Kuin leivin-uunissa, ma nipistystä Sain jalkaani, ja suulle kiekahdin. RAPP. Sen vietävä!... Vaan onneks' kuitenkin Ma paperit sain upsierilta, niillä Se roisto kyllä kiinni joutuu vielä. Ei hirtettävä veteen kuolekkaan. Menevät. Teateri näyttää samaa tupaa kuin toisessa näytöksessä. Ensimmäinen Kohtaus.
RAPP. Ei täällä juuri Oo erinäistä kaivattavaa mulla, Vaan ennen kestää tahdon kuitenkin, Kuin ... ehkä varsin hullun kaupan tehdä. VON ST
Its' kapteini, ku kiukkuinen on aina Ja noituu, pauhaa, selkäsaunat antaa, Oil tänään silmistänsä lauhkea Ja lausui: tässä plootu, viinaa maista, Vaan kestä myöskin muutoin selkään oitis! TOINEN SOTAMIES. Niin sotilaana kyllä kelpais olla, Jos vaan niin paljon tiuskuja ei saisi. RAPP. Ei uljas sotamiesi tiuskinnasta Oo milläskään, ei järkähdä, ei pelkää Ees itse pirua, niin lausuu Pilkka.
WERNER. Jos leiriin ei niin pitkä matka oisi, Rapp kyllä pikaisesti tuoda voisi Meill' apua. Vaan ehkä jonkun tiellä Hän kohtaakin. PARONI PANTZARSK
Menee vasenpuoliseen huoneesen. Neljäs Kohtaus. Rapp ja kolme sotamiestä, tulevat vasenpuolisesta huoneesta, tuoden pöydän ja maljan sekä klaseilla varustetun tarjoimen, jotka kaikki asetetaan vasemmalle puolen näyttämöä. ENSIMM
Kaksi sotamiestä, tulevat äkkiä näyttämölle. MARIA, joka on noussut seisoalle ja havaitsee Rapin. Kah, Rapp! Oi tänne, tänne! RAPP. Ryökynä! VON D
Menee. Kaikki muut katoovat myöskin vähitellen. Seitsemäs Kohtaus. Luutnantti Werner, vartioinensa. Rapp. WERNER. He käyvät! Mun kaikki, kaikki oitis hyljäävät. Ei löydy uljahissa yhtäkään, Ku epäellä voisi hirmutyötä, Jon nimeä jo vuoret kauhistuu. Oi häpeää! Mi häijy kavaluus On jaloimmatkin voinut villittää? Min oudon rikoksen, oi taivas, oon Ma tehnyt, jonka kauheasti nyt Ma maksaa saan?
WERNER. Oot rehti poika Rapp! Mun kohtaloni Viel' Herra muuttanee. No, eespäin miehet. Hän menee sotamiesten kanssa. Kahdeksas Kohtaus. RAPP. Ei, sit' en koskaan päähäni ma saa, Ett' uljas mies, kuin luutnantt' Werner, joka Niin iloisesti silmiin katselee, Vois vilpiskellä. Lempo vieköhön, Se tott' ei oo, sen lausuu Pietar Rapp!
Mun ootko hyljännynnä? Ei, tyynnä sydämeni sykkii vielä, Ja vapaa vankeudessakin oon. Vaan kuitenkin, mik' onni mua kohtaa? Oi Maria... Hän sydäntäni voiko Myös epäillä? Hän voiko uskoa Sen muistan juorun, jonka koonneet ovat. RAPP, lähestyy. Herr' luutnantti, jos lausua ma saan, On kaikki tyyni pirun juonta vaan, Ja vaikka perkele on viekas kyllä, On Herra toki häntä viisaampi.
Ootkos mitään nähnyt? HURTTI. Ei, tyyntä kaikki on. Ma silloin tällöin Vaan korpin kuulin suolla raakuvan. RAPP. Se ruokaa raakuilee. HURTTI. Uh, oikeinpa Käy kamalalle! Tää on pahempaa, Kuin kuulain eessä seisoa. RAPP. Hyi, lempo! Et aaveita sa peljännekkään, Hurtti? HURTTI. En ... mutta ellei heihin pysty kruuti Ja kuulat. RAPP. Juoruja, niin peikon kynnet Ei pysty sinuun myös.